Palvelun tarjoaa Blogger.

VAAN KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN ?

 Yhteistyössä Lotus pehmopaperit ja Sisustusunelmia

Kahvi ja juuri uunista nostettu kinuskinen omenapiirakka saavat kyllä veden herahtamaan kielelle hetkessä. Arkisesti katettu pöytä, mutta silti jotenkin niin juhlallinen hetki. Lapset kikattelevat yhteen ääneen ja kysyvät koska syödään.

Olen vuosia kerännyt harrastusmielessä muumiaiheisia astioita, lähinnä lautasia ja mukeja, joten viikonlopun syksyisen auringonpaisteisen päivän kattaukseen sopi täydellisesti värikäs joukko erilaisia muumeja, vähän kuin kirsikkana kakun päällä servettien virkaa toimittaa uudet Lotus Emilian Design Fun By Muumi talouspyyhkeet ja voi kuinka se saikaan hymyn huulille herkku hetkessä. Välillä kannattaa siis mennä rennoin ottein ja pilke silmäkulmassa.

Pääsin tekemään siis mieluisaa yhteistyötä Lotus pehmopapereiden kanssa. Tällä kertaa Lotus Emilia talouspyyhe on saanut kuvituksen Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? - kuvakirjasta.


Tarina alkaa, kun muumipeikko lähtee maidonhakumatkalle. Matkalla muumipeikko tapaa Mymmelin, joka on huolissaan metsään eksyneestä Pikku Myystä. Tästä alkaa suuri seikkailu, jonka vaiheet on kuvitettuina uudessa talouspyyhkeessä.



"Kaikk onkin vaarat vältetyt,
he kotiin saapuneet on nyt,
tää kaunis kuva näyttää sen.

Keskellä ruusunkukkien
näät muumimamman lempeän
noin marjat hattuun perkaa hän.

Hei tervetuloa! hän huus,
kas maitokin voi ihanuus!!

Nyt sisään, rakkaat lapset te!
Me lasit saadaan kaikille
ja pullakestit pidetään!

Vaan kuinkas sitten kävikään ? 


Lotus Emilia Design Fun By Myymi- talouspyyhettä on saatavilla vain rajoitetun ajan, joten muumifanien kannattaa napata jo seuraavalla ostosreissulla paketti ostoskoriin jos näitä mielii saada. Sarjaan kuuluu myös ihanat Lotus Nessu Muumi- nenäliinat, jotka ovat myös saaneet uuden ulkoasun.



Värikästä ja iloista viikkoa :)

KUULUMISIA

Kun elämässä tapahtuu, osa itselle muodostuneista tärkeistä asioista jää väistämättä taka-alalle. Yrittäjänä ollessa sana kiire on positiivinen tunnetila, jota täytyy vaalia kun se on käsillä. Blogi on ihan mielettömän tärkeä osa elämää ja omalla tavallaan myös terapeuttinen kanava, jossa on ne harrastuksen kautta tulleet tärkeät sielunsiskot ovat läsnä, vaikkakin ruudun toisella puolen. Huomaan olevani enemmän aktiivisempi nopeammissa kanavissa, tiedättekö fb:n sisustusryhmät ja instagram, ne ovat ihanan helppoja, kun taas blogi vaatii aina enemmän keskittymistä :)

Sisustaminen on jäänyt oikeastaan ihan kokonaan, yksinkertaisesti olen tyytyväinen tällä hetkellä kodin jokaiseen huoneeseen, joka on ihan mielettömän ihana asia. Toisaalta luulen, että jos aikaa olisi ollut, olisi varmasti tullut myös sisusteltua, sillä se on elämäntapa ja harrastus :D


Viime kuukaudet olen käyttänyt aktiivisesti aikaa uuden liiketilan etsimiseen yritystoiminnalleni, joka on vienyt kyllä oikeastaan kaiken ylimääräisen ajan. Jotta voi kehittyä ja kasvaa, täytyy uskaltaa mennä eteenpäin. Olen laatinut unelmakarttaani ja listannut asioita, mitä tulevaisuudelta haluan ja millaisen keskiön ympärille haluan unelmani ja realistisen työurani rakentaa. Vaativana ihmisenä kartan laatiminen ei ole ollut helppoa, mutta pienin askelin palaset loksahtelevat kohdilleen, se on hauska sattuma huomata kun kirjaat jotain paperille, se saattaa toteutua ( en kuitenkaan usko yliluonnolliseen, ei siis siitä ole kyse, enemmänkin sattumia :D ).

Oman liiketilan laittaminen on yksi syksyn kohokohdista ja isoimmista asioista, sitä en voi kieltää. Kun vaihdan nykyisen 10 m2 huoneen 80 m2 liikehuoneistoon se on suuri muutos yritystoiminnassani. Se miksi oikeastaan tätä tänne teille kerron on se, että tämä liiketila tuli erään blogini pitkäaikaisen lukijan kautta, ihan uskomaton tuuri, sattuma ja iso ripaus onnea.

Se  kun olet juossut kuukausia erinäisiä tiloja katsomassa ja mikään ei sytytä ensimmäisellä hetkellä saa toisinaan epätoivon iskemään. Mutta kuin puskista se itselle täydellinen tila tulee nenän eteen ja tunne, joka heti ulko-ovella valtaa mielen saa hymyn kyllä huulille. Sanomani mitä yritän ehkä sanoa, on se, että aina kannattaa pitää silmät ja korvat avoinna :) En voi kylliksi kiittää tätä erästä ihanaa blogini lukijaa, joka ohjasi isolla harppauksella työni suuntaa tarjoamalla tilaa, ihan huippua.



Kirjasin myös aarrekarttaani sanan kerrostalo. Yllätyitkö? Niin minäkin, mutta kuinka paljon vapautuisikaan aikaa tai no oikeastaan niin, että tekemättömien töiden listaa lyhentäisi huomattavasti helpompi asumismuoto :D Mutta ei, vielä ei ole sen aika, Nämä on näitä, aarrekartan palasia, jotka ehkä joskus loksahtelevat jossain muodossa paikalleen tai sitten ne jäävät elämään omaa elämää, koskaan ei tiedä, kerrostalo- elämä jääköön siis elämään omaa haave-elämää tulevaisuuteen :D

Ihanaa tiistaita.



Takaisin ylös