Ajatuksia ja kysymyksiä?

Pahoittelen jo etukäteen liian pitkää romaaniani :D

Mietittekö te muut bloggaajat koskaan että, missä pidätte rajan blogikirjoitusten, kuvien yms. suhteen. Minä havahduin miettimään tätä asiaa yhtenä päivänä. Joskus kun ajatuksille antaa sijaa, sitä rupeaa miettimään, että ketkä kaikki täällä oikein käy. Ihmeelliseltä ja epätodelliseltakin välillä tuntuu, että ruudun takana oleva tuntee minut, mutta minä en vastaavasti tiedä kuka siellä toisella puolen kurkkii. Välillä tilanne hieman hämmentää ja saa pohtimaan asiaa, että onko suljettuna blogina toimiminen paljon avoimempaa, molempiin suuntiin. Olisinko silloin paljon avoimempi omien kotiasioidemme ja muidenkin henkilökohtaisempien asioiden suhteen, mene ja tiedä, koskaan en ole aiemmin asiaa pohtinut ja suljettuna bloginakaan en ole koskaan ollut, joten arvailujen varaan ainakin omalta osaltani asia jää. Itse olen aikoinani vetänyt rajan siihen, että nimeni kerron, mutta siinäpä se oikeastaan on, jotain yleismalkaisia juttuja olen voinut kertoa, mutta henkilökohtaisia asioita en juurikaan ole täällä puinut. Olen halunnut pitää kotimme sijainnin salaisuutena, jotta vältyttäisiin häiriköiltä ( vai onko sellaisia edes olemassa ) ja muut perheenjänemme ovat saaneet blogissani hyvin vähän palstatilaa :)



Olen miettinyt, että kun käyn muiden blogeissa, että mikä niistä muista blogeista tekee juuri niin mukavan, että sinne haluaa palata. Sanomattakin on selvää, että kaikkia lukemiani blogeja yhdistää henkilökohtaisuus, eli blogilla on kasvot ja sama intohimo. Pidän siitä, että tiedän kuka blogin takana häärii, jotenkin se tuntuu turvallisemmalta, sanat mitä kirjoitetaan niillä on kasvot jollekin henkilölle, se tuntuu kivalta. Vaikka blogit käsittelevätkin hyvin pientä osaa elämästämme, hyvin harvoin lukijat näkevät niitä vilisteleviä villakoiria, pyykkivuoria, saatikka juuri kaatuneita maitoja. Tämä blogielämä on vaan tällaista, johonkin on raja vedettä. Satunnaisesti sitä vaan törmää lausahdukseen " eiks sulla oo muuta elämää kuin sisustaminen"  :D Johon vastaan, että niinpä :) Kerran päivässä ilmestyvä sisustuspostaus siis tekee minusta ihmisen, joka ei muuta teekään kuin sisustaa :) Mielikuvissani tämä tuntuisi todella ihanalta, sisustaa päivät pitkät, mutta todellisuus herättää kyllä hyvin nopeasti haaveiluni ja on ihan täysin muuta :D. Tosiasiassa, mulla muutakin elämää, päivätyö, perheen kanssa oleminen ja vieläpä se yrittäjyys tuoreena takataskussa.

Blogin pitäminen on minulle ainakin sellainen henkireikä jakaa ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa. Minä nautin jokaisesta postauksesta ja jokaikisestä blogista jota itse luen. tää on vaan niin mahtavaa, kannattaa kokeilla, tähän jää koukkuun :D

Nyt haluankin heittää palloa teille täällä kävijöille. Olisi kiva kuulla teidän muidenkin mielipiteitään siitä missä mielestänne raja kulkee, vai onko niitä edes ja millaisia tuntemuksia kasvottomat tai vastaavasti kasvolliset blogit  teissä herättävät. Mikä saa teidät aina uudelleen ja uudelleen palailemaan blogeihin? Muitakin ajatuksia saa heittää ilmaan, joskus on kiva pohtia asioita :D

Sovittaisko, että tän yhden kerran jokainen jättäis jonkunlaisen vastauksen, olis niin kiva kuulla, mitä muut ajattelee :)


77 kommenttia

  1. Minäkin olen miettinyt tätä etenkin tänään. Ja sen mietintöni päätteeksi poistinkin muutaman kuvan blogistani. Haluan omassa blogissani pysyä ns.kasvottomana. Lasteni nimet kyllä paljastuu, mutta siihen se jääkin. Lapsista en halua laittaa kasvokuvia, mutta toisaalta nautin suunnattomasti, kun näen muiden lasten ihania ilmeitä kivoine vaatteineen. Kaksipiippuinen juttu siis. Omista henk.koht asioista en halua täällä julkisessa blogissa kertoa, suljetussa tulisi niistäkin kerrottua. Vaan mistä sen tietäisi, olisiko se suljettu piiri kuitenkaan yhtään sen turvallisempi, kasvottomiahan ne lukijat olisi silti. Vaikea juttu. Sisustaminen on pieni osa elämääni, mutta tuo silti valtavasti iloa. Ja sitä iloa on ihana jakaa muiden samalla lailla ajattelevien kanssa ja kahta mukavampaa on katsoa muiden iloa samasta asiasta:) Se on myös iso juttu minulle, jos "tunnen" blogin kautta jonkun verkkokaupan tai kaupan omistajan. Mieluummin sitä tulee aina käytyä ostoksilla noiden "tuttujen" luona, vaikka he sitten olisivatkin vain blogituttuja.

    VastaaPoista
  2. Samaa asiaa olen pohtinut minäkin. Täydellisessä maailmassa kaikki tekisivät vain omaa juttuaa ja olisivat onnellisia. Tässä maailmassa kuitenkin joidenkin tarkoitus on vain loukata ja aiheuttaa pahaa mieltä. Itsekin pähkäilin, että mitä teen blogini kanssa. Olen pitänyt sitä jo kaksi vuotta ja kasvanut siihen aikalailla kiinni, joten blogista luopuminen olisi vaikeaa.

    Ymmärrän, että netissä on kaikenlaisia pervoja ja joku raja täytyy olla kuvien ja tietojen kanssakin. Tähän asti rajanveto on itselle tullut luonnostaan ja ollut selvä, mutta nyt olen alkanut pähkäilemään asiaa tarkemmin. Toisaalta esimerksi blogi ilman Eeviä ei olisi minulle sama asia ollenkaan, nyt kun hän on kuitenkin se elämäni ilo ja valo.

    VastaaPoista
  3. Samoja ajatuksia on ollu täälläkin. Mä en ole omalla kuvalla ja nimellä tosin blogannut suoranaisesti koskaan. Mulle on ihan sama onko bloggaaja kasvoillaan vai ei. En anna blogille sen enempää arvoa sen perusteella. Mun mielestä blogi on jokaisen henkilökohtainen asia eikä sitä ole kenenkään lupa arvostella. Käyn sellaisissa blogeissa missä on minulle jotain mieluista. Tykkään lastenvaatteista,kirppareista, sisustuksesta, puutarhasta, matkustelusta, tuunamisesta ja tavan elämän kertomisesta. Sellaisissa en vieraile missä en löydä mitään.
    Itselläkin ajottain pyörii monet asiat mielessä. Nyt taas töktök koko bloggailu..menee ylämäki alamäki fiilikset :)

    VastaaPoista
  4. Oletko Johanna muuten tiedostanut sen, että vaikka annat pelkän nimesi niin osoitteesi saadaan selville sen perusteella? Google mapsistaki löytyy melkein jokainen koti, jotta sen näkee ulkoapäin. Toisin nämä uudet alueet joilla mekin asutaan.

    Ite olen päättänyt olla näyttämättä lasten kasvoja, enkä kyllä ole ajatellut omaanikaan vilauttaa ainakaan vielä. Sukunimeäkään en kerro. Mutta toisaalta sukunimenkin voi näppärä saada selville.

    Mulle ei ole mitään merkistystä näkyykö siellä ihmisten kasvoja, kotikuvia olen tullut katseleen :)

    Ihanaa illan jatkoa :)

    VastaaPoista
  5. En olekaan koskaan miettinyt sitä, mikä tekee lukemistani blogeista mieluisia.. Ehkä sellainen tietty avoimuus ja vaihtelevuus että jokainen postaus ei käsittele ihan tismalleen samoja asioita ja että jostain rivienvälistä voi lukea miten muiden päivä on mennyt ja millä mielellä ollaan.. Siis taidanpa kompata sinua, tykkään siitä että tiedän millaista arkea se blogin pitäjä elää! Mistä sitten en pidä? Niistä jotka saa asioita blogien kautta ja postaa niistä koska on tavallaan pakko.. Ne jotka pröystäilee omalla elämäntavallaan "hei mullon rahaa ostin vaan kalliita merkkivaatteita ollessani lomalla" Tykkään tavallisten ihmsiten blogeista ja inhoan niitä jotka ylpeilee rahoillaan ja elämällään postauksien kautta!
    Toisaalta tykkään tosi paljon erilaisista blogeista, sisustus, lifestyle, matkustus, ruoka.. :)

    Itse olen pohtinut josko lopettaisin blogini ja muuttuisin kirjoittelemaan ilman kasvoja, mietin nimet ja kaikki valmiiksi mutta sitten tajusin että menettäisin kaikki ihanat lukijani ja ehkä myös oman blogini juttu häviäisi koska en voisi enää kirjoittaa kaikista niistä asioista joista kirjoitan tai ainakin niin avoimesti..

    Joten kaiken kaikkiaan on hyvä että kirjoittajalla on kasvot ja useinmiten kirjoittajan tyyli ilmaista asiat vaikuttaa siihen pidänkö siitä vai en :)

    (oh mikä romaani tuli :D)

    VastaaPoista
  6. Itse pidän blogia jossa myös on lapseni kuvia ja kummasti välillä tosiaan pitää miettiä kannattaako kuvia laittaa nettiin. Siksi tasapuolisuuden vuoksi olen laittanut muutamia omia kuviakin. En kirjoita mistään henkilökohtaisista jutuista, joten blogissa on vain "joku" lapsi ja sen "joku" äiti, jolla on kuitenkin kasvot. Itse en halua laittaa blogiani salasanan taakse koska mielestäni siinä katoaa se blogin idea. Minusta olisi vaivaantunutta kirjoittaa kun ne minun valitsemani tietyt ihmiset sitten lukisivat meidän elämästä. ?! ehkä outoa. Lisäksi en oikein edes tykkään lukea salasanallisia blogeja, koska tuntuu että puolioutona (siis en livetuttuna)sitten kurkin toisten asioita. :)

    VastaaPoista
  7. Kukin itse vetää sen rajan, mitä julkaisee ja mitä ei. Itse henk.koht. en ole julkaissut omassa blogissani kovin lähikuvia lapsistani, kauempaa napattuja kylläkin. Miestäni en esittele ollenkaan. Eikä hän varmaan haluisi siellä esiintyäkään, ei se nääs lue koko blogia :)
    Omaakaan pärstää en ole vielä julkaissut, mutta olen miettinyt että ehkä sen vielä joku päivä teen.
    Itse olen miettinyt samaa, kuinka avoin sitä voi olla? Mä olen itse tosi avoin ihminen ja kerron itsestäni aika avoimesti aika ajoin sosiaalisissa medioissa.

    Mutta muiden blogeissa on kyllä kiva käydä kun tietää jotain enemmän, esim. sun blogissas on nyt kiva käydä kun tiedän miltä sä näytät :) Ja sun tytöstäsi on kiva lukea kanssa, koska meillä on niin samanikäiset tytöt.

    Itse voisin vastata noihin kommentteihin että juu ei todellakaan ole muuta kuin sisustus. Mulle tää on niin henkireikä. Mä odotan joka päivä että pääsen tekemään jonkun postauksen! Ja sitten varsinkin kun on keksinyt jonku mahti-tuunauksen. Ite olen kotona enkä työelämässä niin tää bloggaus on myös vähän verkostoitumista ja toisinsanoen "kaverien näkemistä"....

    Huh tulipa sepustus...

    VastaaPoista
  8. Sihteeri: Ihan hyvä pointti tuon suljetun blogin suhteen, tosiaan kasvottomiahan hekin olisivat, ainakin osa.

    Sini: Ihan totta, tähän bloggailuun tavallaan kasvaa ja jos siitä osan jättäisi pois niin menettäisikö se silloin juuri sen ns. "oman jutun". Blogi jäisi ilman sitä persoonaa mistä se on ns. tunnettu.


    Sokrutin: Alamäki-ylämäki fiiliksiä aika-ajoin tulee, mistä moinen johtuu sitä en tiedä. Itsellänikin välillä tökkii kun tuntuu, että ei ole mitään uutta annettavaa. Sun blogisi on ihana, joten uudella tarmolla vain etiäpäin :)

    Sanna: Tokihan nimen perusteella saa selville mitä vain. Itse en ole ulkokuvia valmiista talosta juurikaan tästä syystä paljastanutkaan. mutta tokihan kaikki meni hieman eri perspektiiviin nyt kun yritystoiminnan aloitin, koska sen perusteella saa selville myös tiedot. Tässä mm. yksi syy päivän pohdinnalle. Ihanaa illan jatkoa myös sinulle <3

    mine: Tuttu tunne, että perustaisi uuden blogin jonne kätkeytyisi nimimerkin taakse. Samaa olen pohtinut, mutta pohtinut myös sitä, että se ei olisi enää se mun juttu, vaan siitä tulisi ihan erilainen ja sellaista en oikeastaan halua. Ihanaa kun sepustit nuin pitkästi <3

    Nelly: Niinpä, samoilla linjoilla minäkin menen suljetun blogin suhteen. Itse en esimerkiksi lue ainuttakaan salasanan takana olevaa blogia koska tuntuu hieman oudolta pyytää päästä lukemaan blogia..

    Outi: Tätä juuri tarkoitin, että lapsoset on ihana yhdistävä asia ja varsinkin koen itse tärkeäksi jakaa samanikäisen lapsen äidin kanssa ajatuksia.. Mutta se, että jossain tietty on se raja vedettävä näin julkisesti. Sähköpostitse olen paljon jakanut ajatuksia muiden kanssa ja sen on paljon henkilökohtaisempaa.

    VastaaPoista
  9. Minusta on kiva lukea juttuja laidasta laitaan, niitä vähän henkilökohtaisiakin. Toki niissäkin rajat täytyy vetää ja jokainen varmaan itse tietää mihin haluaa sen rajan vetää.

    Minusta henk.koht. kirjoitukset ja monipuoliset aiheet tekevät blogista mielenkiintoisemman.

    VastaaPoista
  10. Monesti varmasti jokainen on miettinyt samaa. Minä tykkään lukea tätä, sinun kirjoitus tyylin ja kiinnostavien postauksien vuoksi. Itse blogittomana, en voi muutoin asiaan kommentoida. Mutta jatkossakin tahtoisin ehdottomasti täällä lukea, koska minun henkireikäni on blogien lukeminen, kirjoittamisen sijaan. Ja kuitenkin pidemmän aikaa täällä jo hyrränneenä, olisi ikävä jos en enää "pääsisi" lukemaan.

    VastaaPoista
  11. Itse pidän kasvottomana blogia tulevan ja osittain jo nykyisen lääkärin ammatin takia.
    Omien lasteni kuvia en koskaan aio laittaa nettiin kenen tahansa vohkittavaksi ja katseltavaksi. Sitä on kaikenlaisia liikenteessä... Puolisostani en myöskään laita kasvokuvia tms tunnistetietoja.

    Itse olen jopa niin varovainen, etten etukäteen kerro, jos olen lähdössä esim reissuun. Ajastan sitten vain jotakin postauksia sille aikaa kun olen poissa ja jälkeenpäin voin sitten kertoilla reissukuulumiset.

    Sanoisinpa siis, että olen aika varovainen :)

    VastaaPoista
  12. Minni: Niinpä, itsekin pidän siitä että välillä voi lukea jotain hieman henkilökohtaisempaa, eihän sen tarvitse olla niin niitä syvällisimpiä kodin asioita mutta rehellistä kirjoitusta arjesta, niitä on ihana lukea.

    Noora: Ihanasti kirjoitettu, sana hyrränneenä sai suupielet nousemaan korviin :D Tuo on hyvä pointti ja mitä olen ymmärtänyt niin salasanalla suojattuihin blogeihin on rajallinen se määrä kuinka paljon sinne mahtuu lukijoita, en kylläkään ole varma.

    VastaaPoista
  13. Kait se raja menee jokaisella henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Itselläni on tällähetkellä rakennusajan blogi, joten se ei kovin syvällinen ole, mutta toki sisustaminenkin on aina henkilökohtainen asia. Viihdyn blogeissa ja olen saanut erittäin hyviä ystäviä. Tämä on oma maailma ja kirjoittajat ja kommentoijat sen asukkaita.

    VastaaPoista
  14. Laapa: Ihan ymmärrettävää tuo pointtisi, mikset halua kasvojasi esiin. Itsekin alalla missä joutuu paljon olemaan asiakkaiden kanssa tekemisissä niin ymmärrän sinua. Totta maailmassa on olemassa niin erilaisia ihmisiä, mukavia ja vähemmän mukavia. Koskaanhan sitä ei tiedä minkälaisia ihmisiä täällä blogi ja ylipäätänsä netti maailmassa häärii, joten varmasti varovaisuus olisi hyväksi. Pitääpä ottaa vinkeistäsi oppia ja ajastaa ns. loma-ajan postaukset :) Välillä tulee oltua liian sinisilmäinen.

    Anne: niinpä, ihania ystäviä täältä blogimaailmasta on saanut, se on todella arvokasta. Viimeinen lauseesi oli todella kaunis.

    VastaaPoista
  15. Mua kiinnostaa enemmän blogit, joissa on kasvottomuutta. Se tuo jotenkin oman lisänsä juttuun, salaperäisyys ja mielenkiinto pysyy yllä sitäkin kautta. :)
    Toki ne koti-/sisustuskuvat on pääasiassa!
    Joskus on tullut jopa luotaantyöntävä olo blogeissa, joissa bloggarin kuvat on esillä. Vaikea selittää.
    t. Tiia

    VastaaPoista
  16. Tätä pohdin alottaessani blogin pitämisen, salassa vai julkisena. Kas siinä kysymys. Mutta jos lukisin salassa niin suurin osa mitä luultavammin unohtaisi salasanan ja saisin yksin kirjoitella.
    Itse tykkään lueskella kaiken näköisiä blogeja varsinkin vauva arkee ja sisutamiseen liittyviä. Leivonta vinkkejä otan myös paljon blogeista...

    VastaaPoista
  17. Minusta tuntuu, että raja menee jokaisen henkilökohtaisen tottumuksen mukaan. Nykyaika on niin kovin julkista. Melkein kaikki nuoret ovat "kasvokirjassa", esittelevät omia kuviaan, ajattelematta ollenkaan seurauksia.
    Minusta tämä blogimaailma on hieman erilainen. Jotkut kertovat hyvinkin henkilökohtaisista asioistaan, ja saavat monasti ymmärrystä ja lohtua. Toiset taas jutustavat niitä näitä.

    Itse kirjoitan omasta elämästäni, aivan normaaleista tapahtumista, iloista ja suruista.
    On mukava lueskella eri tyylisiä blogeja, meitä kun on niin monenlaisia.
    Onneksi en ole törmännyt täällä inhottaviin kommentteihin, mutta jokaisellahan on oma mielipiteensä, ei kaikki voi tykätä kaikista. Niihin ikäviin kommentteihin täytyisi osata suhtautua rennosti eikä ottaa niitä henkilökohtaisesti.

    Pienten lasten kuvia en minäkään laittaisi esille, vaikka paljon niitäkin näkee. Itse olen kyllä esiintynyt omalla pärställäni joskus, eikä se haittaa.

    VastaaPoista
  18. Tiia: Niin, me kaikki tykätään niin erilaisista asioista, siksi me jokaiset ihmiset ollaan omia persoonia. Mutta varmasti joistakin on kiva, että jotain salaperäisyyttä on.

    Henna: Niin riskinsähän siinä salasanan takana olemisella on, olis ankeeta yksin höpötellä :)

    VastaaPoista
  19. Mielenkiintoinen aihe tänään Johanna, kiitos että jaoit sen. Oman leipätyöni puolesta asiaa (sosiaalista mediaa) tutkineena voisin ehkä sanoa muutaman sanasen:

    Sosiaalinen media, jota blogikin yhtenä mediana edustaa, haastaa ihmisten peristeisen käsityksen yksityisyydestä - ei niinkään sillä, ettäkö sen kautta saisi kaiken selville (vaikka fiksuimmat senkin taidon osaavat), vaan lähinnä sitä kautta, että ihmisiltä on osittain hämärtynyt kyky arvioida sitä mitä sosiaalisen median palveluissa tai sovelluksien kautta on järkevää jakaa itsestään. Mielestäni hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää esimerkiksi sellaista ajattelumallia, että se mitä uskaltaisi jakaa salilliselle ventovieraita ihmisiä itsestään, on melko turvallista jakaa verkossa ja sosiaalisen median palveluissa. Kuka tahansa uskaltaa todennäköisesti kertoa sisustusajatuksistaan tai lapsensa hauskoista kommelluksista väkijoukolle, sen sijaan elämän henkilökohtaisiin yksityiskohtiin meneminen vaatisi jo pidempää harkintaa.

    Harkinta onkin nykyisten yhteisöllisten medioiden suossa erittäin tärkeä työkalu ja sen avulla pääsee pitkälle. Omaa julkisuuskuvaa ja digitaalista identiteettiään ei voi täysin hallita, mutta sitä voi vaalia ja suojella, jos niin haluaa. On hyvin pitkältä itsestään kiinni, mitä jakaa ja kenelle ja mikä tärkeintä missä palvelussa.

    Itse pidän useita eri blogeja ja verrattain myös eri aihepiireistä, mutta vain yksi niistä on täysin julkinen ja tämä julkinen liittyy nimenomaan sisustukseen. Sisustus on mielestäni riittävän yleinen aihe kaikille jaettavaksi, tosin suojelen sielläkin asiakaskohteitani ja annan heille mahdollisuuden pysyä anonyymeinä.

    Yrityksen perustaminen on yksi askel, joka avaa henkilön yksityisyyttä hieman lisää ulkomaailmalle, sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä mitään sen ihmeellisempää julkisuusaspektia ihminen elämässä. Yrittäjä on ihan tavallinen työnsä tekijä siinä missä muutkin.

    SisustusUnelmia-blogissasi mielestäni sinun ei tarvitse jakaa itsestäsi yhtään enempää kuin mitä nyt teet. Jokainen enemmän kiinnostunut voi tutustua sinuun varmasti vaikka kirjoittamalla sinulle sähköpostia. Se, että olet antanut unelmasi ja ideasi muiden nähtäville ei tarkoita, että sinun täytyisi antaa itsesikin :)

    Jatka samaan malliin!

    Hyvää kevättä toivottaen,
    Marika

    VastaaPoista
  20. Itse kirjoittelen blogia, jonka aloittaessani päätin pysytellä nimettömänä ja kasvottomana. Olen kuitenkin paljastanut opiskelupaikkani ja missä päin asun, mutta avomieheni on jokaisessa tekstissä pelkkä "mies".

    Entinen koulukiusaajani käytti vanhaa blogiani syynä aloittaa kiusaaminen uudestaan lukiossa, kun kirjoitin usein käyttämälläni nimimerkillä (ja blogi oli fb:ssä linkitettynä).

    Tästä ja muistakin syistä haluan pitää jonkinlaisen rajan blogin ja oikean elämäni välillä.

    Lukemissani blogeissa ei ole oikeastaan väliä onko kirjoittajalla oma kuva ja nimi näkyvillä vai ei. Tärkeintä on, että persoona välittyy ja jutut ovat mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
  21. Hanne: kaikki ei tykkää kaikesta ja se erilaisuus suotakoon jokaiselle. kyllähän tämä maailma olisi tylsä paikka jos me jokainen ihminen olisi toistemme kopioita ja kaikki olisi samanlaista. Erilaisuus ja persoonallisuus kunniaan. Minäkin on välillä liian herkkä ilkeille viesteille, mutta aika kasvattaa luonnetta. :)

    Marika: Minä niin tykkään sinun viesteistä, kiitos ihan mielesttömästi. Sinun kirjoituksesi laittavat aina pääkopan ihan sekaisin, kysymyksiä tulvii kysymysten perään ja mietin niihin vastauksia. Minä olen persoona, joka tutustuu hyvinkin ja ehkä liiankin helposti ihmisiin, en kainostele jutella ventovieraalle, mutta tietysti minulla jokin alitajuntainen vaisto henkilöistä on. Ja tuo kun kirjoitit, että jokainen voi tutustua minun täällä blogimaailmassa enemmän spostin kautta on juurikin näin. Siellä voi vaihtaa sitten hieman muitakin ajatuksia henkilöiden kanssa. Lauseesi " Se, että olet antanut unelmasi ja ideasi muiden nähtäville ei tarkoita, että sinun täytyisi antaa itsesikin :)

    ON IHAN MIELETÖN, sinä olet kyllä niin taitava ilmaisemaan asioita. Kiitos jälleen kommentistasi <3

    VastaaPoista
  22. KittyCatCat: On kyllä todella ikävää, että olet joutunut kiusaajan kohteeksi. Ymmärrän kyllä siis miksi haluat pysytellä nimimerkin ja kuvattoman blogin takana. Mistä tuollaisia kiusaajia ja ilkeilijöitä oikein tähän maailmaan tulee. Mutta täytyy varmaan ajatella niin, että ihminen joka aiheuttaa toiselle pahaa on heikko.

    VastaaPoista
  23. Jaa-a, missäköhän se mun raja menee? Varmaan siinä, että höpöttelen sellasia, joista voisin muutenkin puhua hyvänpäivän tuttujen kanssa. Muuten olen kovin avoin ihminen, mutta blogissa en kovin henkilökohtasia oo montaakaan kertaa jutellut. Kovasti nyt tunnutaan kritisoitavan lasten kuvien laittoa blogiin, mutta liikutaanhan me muutenkin lasten kanssa julkisesti kaikkialla? En tiettykään suosittele mitään nakuilukuvia!

    Kukin tavallaan, ja mikä parhaalta tuntuu, sillai ettei loukkaa ketään.

    VastaaPoista
  24. Itse ole yrittänyt olla ajattelematta asiaa liikaa... =)

    Mitä tulee kuviin, niin en näe ongelmana oman lapseni kasvojen julkaisua, kaikki kuvat ovat takuulla säädyllisiä ja todennäköisyys siihen, että joku lapseni täältä tunnistaa on häviävän pieni. Nimeä en kuitenkaan paljasta.
    Omat kuvani aion pitää siinä rajalla, että kadulla tuskin kukaan tunnistaisi mutta joku tuttu voisi minut niistä tunnistaa.
    Omassa blogissani käsittelen pääasiassa kätteni työn tuloksia ja kerron vain valikoituja paloja itsestäni ja elämästäni, joten en niin kanna huolta yksityisyydestä, mieheni ja työni vuoksi haluan kuitenkin blogata nimimerkin takaa.

    Itse en kaipaa kasvoja toisten blogeja lukiessa, se persoona tulee esille niin monella muullakin tavalla. Minusta on kuitenkin kiva, että blogeja ja bloggaajia on erilaisia, joten kunnioittakaamme toistemme valintoja ennemmin kuin kritisoimme. Tämän homman on tarkoitus olla kivaa ja tuottaa hyvää mieltä niin itselle, kuin lukijoille!!

    VastaaPoista
  25. Teija: Niin, ihan totta, kyllähän sitä liikutaan muutenkin lasten kanssa. Mutta onhan kuvissakin toki niin kuin sanoitkin, että tuskin kukaan mitään nakuilukuvia tänne lapsistaan laittaisi. Jossainhan se raja tosiaan kulkee.

    VastaaPoista
  26. Koo: Totta, blogin persoonaa ei luoda bloggaajan kasvoilla vaan sillä millaisia juttuja siellä on totuttu näkemään. Bloggaajan naama on sitten vaan pieni lisä siihen blogiin. Todella hyvin kirjoitit.

    VastaaPoista
  27. HeJ! Minusta tuntuu että inspiratio ja positiivisus on se asia mitä minua inspiroi... Jokainen on niin personalinen kiun haluaa... Mutta kyllä ehdottomasti on kiva vähän tietää kuka blogin takana on..
    Ha en skön kväll !
    Kraam
    Sanne

    VastaaPoista
  28. Mietin, josko itsekin postaisin aiheesta. Sattuneesta syystä oon pohtinut samoja juttuja tänään. Mähän oon blogissa näyttänyt kuvia perheestä, paljonkin ja kertonut kaikenlaista, mutta toisaalta mitään ihan henkilökohtaisia juttuja en oo kertonut, päivän tekemisiä jne. Asuinpaikan oon tainnut mainita ohimennen. Mietin, josko laittaisin blogin salasanan taa, mutta toisaalta mistä mä sittenkään tiedän keitä nimimerkkien ja kaikkien blogien takana on.. Ja periaatteessa samaa mieltä ed. kommentoijan kanssa, että kuljetaanhan me lasten kanssa kaikkialla, joten miksei niitä kuvia voisi julkaista. Liikkuuhan niitä hulluja ihan elävässä elämässäkin. Nää on vaikeita juttuja. Mä pidin ennen blogia kotisivuja, jonne sain pariin otteeseen lapsiin kohdistuvan uhkailun. Tein silloin asiasta rikosilmoituksen, mutta poliisi oli aika kyvytön asian suhteen, kun kommentoija oli anonyymi ja ip-osoite meni julkiseen koneeseen yms. Pitkään oli paha mieli ja pelkäsin, että joku hullu iskee, mutta nyttemmin asia on 'unohtunut'.

    VastaaPoista
  29. Hei Johanna! Mä oon pohtinut tätä kun aloitin blogin pitämisen ja sitä ennen facebookin kanssa. Päätin ensin facebookissa, että laitan aika tiukat suoja-asetukset enkä hyväksy kavereiksi ketään joita en oikesti voisi kadulla moikata kun vastaan kävelee. Silti niitä kavereita on kertynyt yli 200? Blogin päätin pitää avoimena mutta ajattelin että en paljasta kasvoja, lasten kuvia, enkä lasten nimiä. Ensin kirjoitin nimimerkillä, mutta se tuntui hassulta joten otin käyttöön oman etunimeni. Jotenkin näiden päätöksien jälkeen on ollut helppo pitää oma linja, koska etukäteen olin ne määritellyt. Jos joku ei sen vuoksi halua lukea blogiani, niin ihan ok. Mun kirjoitukset on aika yleismaailmallisen pohtivia, ja saan kivoja kommentteja, mutta omasta elämästä paljastan aika vähän. Sitä mä en koskaan oo tajunnut, miten älyttömän typerää touhua tää blogistanian anonyyminä kommentointi ja kiusaaminen voi olla. Että jos joku siitä elämäänsä saa riemua revittyä niin halleluja! Köyhää täytyy oman elämän olla...

    VastaaPoista
  30. Joo, ihan hyvä asia mietittäväksi! Blogaamisessa ja sosiaalisessa mediassa on se puoli, että kuvat / tekstit jäävät aina jollain tavalla elämään omaa elämäänsä. Vaikka esim kuvat ovat tekijänoikeuden alaisia, niin se ei ole kenenkään hallinnassa, jos joku vaikka kuvan kopsasee luvatta. Eri asia on tietysti jos kuva sitten pomppaa esiin jossain ihan eri yhteydessä.

    Minun oma linjani on se, että "puhun" blogissani asioista(ni) niinkuin ne on, mutta en lähde kovin syväluotaaviin henkilökohtaisuuksiin. Sähköinen jalanjälki on vähän niinkuin se hiilijalanjälki... pitää miettiä, että kuinka ison sellaisen jättää
    : )

    Täytyy kuitenkin sanoa, että itse pidän blogeista, joissa esim perhe-elämää ja lapsia näkyy mukana. Ja jos teksti on sellaista tuttavallista ja ystävällistä, niin se on oikein mukavaa. Blogien lukeminen kun on sellainen irti arjesta juttu (vaikka sitten kertoisikin siitä arjesta : )

    Hip hei ja torstaita päin. Mukavaa loppu viikkoa!!

    VastaaPoista
  31. Ajattelen niin, että se mitä voin kertoa ääneen muille ihmisille, sen voin kertoa myös blogissani. Kuvia olen laittanut myös lapsista, toki heiltä etukäteen luvat kysynyt joka kuvasta erikseen.

    Minua ei henkilökohtaisesti jaksa kauaa kiinnostaa blogit, joissa samat nurkat esitellään toistuvin väliajoin. Aiheiden vaihtuvuus ja tietynlainen henkilökohtaisuus blogissa viehättävät.

    Facebook on muuten paikka, jossa on saanut kasvot monelle bloggaajalle. Kun profiilikuva on molemmissa sama, on yksityisyyden menettänyt melkein huomaamattaan. Minullakin on monta yhteistä kaveria eri bloggareiden kanssa, samoissa kommenttibokseissa sitten tykkäillään :)

    VastaaPoista
  32. Itse olen päätynyt kuvamaan lapsiani, mutta en itseäni. Esikoista, joka on eskari-ikäinen, kuvaan postauksissa nykyisin jo vähemmän. Kaikkien nimet ja paikkakuntamme olen jättänyt kokonaan pois.

    VastaaPoista
  33. Meitä on ilmeisesti aikas monta, jotka miettivät samoja asioita ja melkeimpä samaan aikaan. Itse mietin juuri tänään kyseistä asiaa kun töissä oli internetin ihmeellisestä maailmasta pieni valistus! Minusta on hienoa että tälläisiä samanhenkisiä blogeja on olemassa, ja on kiva saada ideoita ja muutenkin "jutustella" ja kommentoida erilaisia asioita ja kuinka huomaa juuri tämän asian että samoja asioita pyöritellään mielessämme :). Ja Kaikkia meitä yhdistää sisustaminen, kädentaidot ja samanhenkisyys muutenkin. Olen itsekin pyrkinyt siihen, että pidän omat henk.kohtaiset tiedot pois täältä internetistä ja mietin paljolti mistä kulmasta kuviakin otan. Tällä tavalla tunnen olevani jollakin lailla turvassa "kun eihän tästä maailmasta koskaan tiedä" Sainkohan ajatukseni selkeästi kirjoitettua tähän kun tuntuu välillä, että on vaikea pukea sanoiksi mitä tarkoittaa, ettei tule ymmärretyksi väärin :) Olen silti sitä mieltä, että jatketaan samaa rataa ja mennään iloisin mielin kevättä kohti uudet "jekut" takataskussa mukana!

    VastaaPoista
  34. Rajan vetää jokainen itse juuri siihen kohtaan kuin oikealta tuntuu. Itse luen useita blogeja, koska ihmiset ja ilmiöt kiinnostavat. Ei ole väliä onko kasvoilla vai ilman, se persoona tulee esiin, jos on tullakseen.

    Ilkeily ja kiusaaminen on ihan yhtä kamalaa verkossa kuin livenäkin ja siihen tulee puuttua. Miten? sihen en osaa vastata.

    Itsestäni/perheestäni en voi paljoa kertoa oman ja mieheni työn luonteen vuoksi.Siksi en ole esim. omaa blogia aloittanut.

    Toivottavasti löydät itsellesi sopivan linjan.

    VastaaPoista
  35. Hyviä pointteja, samoja on täälläkin mietitty. Mitään kovin henkilökohtaista en mielelläni kirjoita. Samoin kuvia perheenjäsenistä on minulla varsin vähän, joskus ehkä lapsista mutta niitäkin satunnaisesti. Hölmöä tässä silti on se, että tosi mielelläni luen sellaisia blogeja, joissa on ihminen mukana persoonallaan! Toki harva kai meistä nyt koko elämäänsä täällä jakaa, eikä tietysti ole tarviskaan. Summa summarum, jotain on kiva tietää mutta kaikkea ei tarvitse kertoa!

    VastaaPoista
  36. Hei, olen kyllä osittain eri mieltä kuin Marika siitä, ettei kovin henkilökohtaisia asioita kannata blogimaailmassa kertoa. Yksi suosikkiblogini on sellainen, missä bloggaaja on käynyt kovan koulun ja nyt sitten kirjoittelee elämästään. Mennyt elämä ei ole salaisuus, ja se on minusta tosi hienoa! Pidän ko. blogista juuri sen rehellisyyden ja avoimmuuden takia, mutta tietysti on totta, että tuo tyyli ei sovi kaikille. Eli mun mielestä henkilökohtaisia asioita voi kirjoittaa, mutta sille pitää olla hyvä perustelu :) Olen sosiaalialan ihminen, joten elämäntarinat kiinnostaa. Mun oma blogi on muutaman päivän vanha ja oikeestaan tää sun postaus sai pelästymään, että mitäs siellä oikein jo onkaan... Mutta omaa kuvaani en sinne laita. Lapsista on maininta, että poikani sitä ja tyttäreni tätä. Kuvia tuskin tulee. Olen kyllä hiukan eri mieltä sun kanssa; mun mielestä sä olet kertonut paljon ns. henkilökohtaisia asioita, mies ei tosin ole esillä, mutta tytär kyllä. Ja onhan tossa sivupalkissa sun koko nimi jne. Siitäkin olet kertonut, missä asutte, mutta et kai blogissa, mutta erään kommentin vastauksena. Älä huoli, en tule stalkkaamaan, asun ihan toisella laidalla Suomea :) Mulle meinas just käydä niin, että oman blogin sähköposti olis paljastanu mun koko nimen. Onneks se tuli ilmi yhden itse saamani s.postin kautta, aloin siis sitten itsekin ajatella, että miten mahtaa olla ja vaihdoin asetuksia hiukan. :)
    - Ellu -

    VastaaPoista
  37. Ensinäkin pitää sanoa, että todella hyvä, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus Johanna! :)

    Itse olen vielä aika uusi bloggaaja, mutta oman rajani vedän siihen, että en halua lähteä puimaan omia henkilökohtaisia asioita blogissani lukioideni kanssa. Voin kertoa asioista, joista tulisi puhuttua naamatusten esim. asiakkaiden kanssa töissä, eli niitä näitä arkijuttuja. Ikinä ei tosiaan tiedä kuka ruudun toisella puolella blogia selailee.

    Se mikä mut saa palaamaan samoihin blogeihin on mielenkiintoiset aiheet, kauniit kuvat ja se persoona joka kirjoittelee sitä blogia. Tänne blogiin palaan juuri aina näistä kyseisitä syistä. Kaunis kokonaisuus ja sinä itse vaikutat niin mahtavalta ja sydämmelliseltä persoonalta. Jos lähdetään paljastamaan liikaa omasta elämästä kuvineen päivineen, niin ei se ainakaan herätä millään lailla mun mielenkiintoa palata takaisin blogiin jonain päivänä. Pieni salaperäisyys on musta kiehtovampi.

    Saa olla tosi tarkka jos lähtee paljastelemaan liikaa yksityiselämän asioista, ikinä ei tiedä kuka ruudun toisella puolella on ja aina jutut kulkeutuu niin kätevästi eteenpäin. Maailma on yllättävän pieni paikka ja aina joku tuntee jonkun...

    VastaaPoista
  38. Tykkään eniten kasvollisista blogeista, toki luen muutamia kasvottomiakin jos ovat muuten kivoja. Minua ei kovasti vieraat ihmiset vaivaa. Ihmiset jotka tuntevat minut ainakin jotenkin ja lukevat blogiani, mutta eivät koskaan kommentoi tai sano kasvotusten blogissani käyneensä... se on jotenkin vaivaannuttava asia.
    Itse en halua kertoa muiden perheenjäsenten nimiä tai meidän kotipaikkakuntaa, en myöskään julkaise kuvaa talostamme ulkoapäin. Yksi juttu mitä en tekisi on linkittää huutonetin kohteita blogiin, tätäkin näkee harrastettavan. No kukin tyylillään.
    Ajattelisin, että sinun on nyt yrityksesi "imagon" vuoksi oltava täällä erittäin tarkkana jutuistasi jatkossa. Suuri otos blogisi lukijoista on potentiaalisia asiakkaita ja he muodostavat käsityksensä yrityksestäsi blogisi perusteella (ja levittävät käsitystään eteenpäin omille tutuilleen). Eli tavallaan jos kivijalkakaupassa sinun on hymyiltävä niillekin asiakkaille jotka eivät mitään ostaneetkaan niin täällä netissä on vähän sama juttu. Eli ei voi enää niin avoimesti jakaa vaikka niitä huonoja fiiliksiä ja ärsytyksen aiheita kuin blogissa muuten tekisi. Vähän niinkuin jatkuvaa mainosta tämä bloggaaminen, joskin erittäin hyvä mainos"väylä" Vaikeaa ja varmasti olet näitä pohtinutkin :)

    VastaaPoista
  39. Moikka, mä en ole halunnut blogissani julkaista nimeäni, enkä kuvaani, mutta se on vain mun valinta. Totta on että täältä netistä saa aika paljon ihmisestä haettua tietoa, jos haluaa. Kyllä se sitä pintaraapaisua pakkaa olemaan, en halua jakaa ihan kaikkea yksityiselämästäni. Enkä sitä kaipaa kyllä seuraamiltani blogeiltakaan, kiva on tutkailla ihania sisustusideoita ja lueskella arjen riemuista ja välillä raotellaan joitain vastoinkäymisiäkin ym. ja kyllähän sitä varmasti rivien välistä jotakin mielikuvia syntyy, mutta se jääkin lukijan vastuulle onko ne mielikuvat todellisia. Mun mielestä tää bloggaus on kivaa "viihdettä" ja ajankulua, ja täällähän huomaa että jotkut blogikamut on ihania sielunsiskoja, virtuaaliverkostoitumista parhaimmillaan!!! (tais mennä vähän ohi aiheen...)
    Mutta bloggaillaan iloisin mielin, kuka mitenkin avoimesti tahollaan, jokainenhan sen oman valintansa tekee, sallitaan se meille kaikille =)
    Viikko kääntyykin loppua kohti ja kohta on taas viikonloppu, touhukasta torstaita sulle =)

    VastaaPoista
  40. Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus! Tosin huomasin, etten itse ole asiaa edes pohtinut!

    Mun blogissa kirjoittajalla on kasvot, blogin nimestäkin käy jo helposti ilmi aika paljon, vielä yhdistämällä sen tietysti profiilista näkyvään etunimeeni.

    Kun aloitin blogin, asennoiduin lähinnä niin, että omaksi ilokseni tässä kirjoittelen.. Jos tulee pari lukijaa niin onpa kiva :) Asiat, joista puhun ja kuvat, joita näytän, eivät mielestäni ole mitenkään arkaluontoisia. Blogi antaa todellisen kuvan meidän elämästä niiltä osin, mistä sinne haluan kirjoittaa. En kirjoita IHAN KAIKESTA, tietenkään, lähinnä siksi että haluan pitää blogin "hengen" tietynlaisena, eikä siihen sovi kirjoittaminen vaikkapa kotityöriidasta :)

    Jutut ja kuvat blogissani ovat sellaisia, etten koe olevan millään tapaa haitaksi vaikka joku meidät tunnistaisi ja sitten katselisi blogista elämäämme. Mutta koska minut ja meidät on helppo tunnistaa, en esimerkiksi kerro ns. työsalaisuuksia, muiden asioita, tai sellaisia niin yksityisiä asioita, mitä en muutenkaan jakaisi kuin korkeintaan parhaan ystäväni kanssa. Pyrin pitämään jutut sellaisina, ettei niiden paljastumisesta tai leviämisestä voi olla haittaa minulle, perheelleni tai kellekään muullekaan.

    Sellanen vuodatus :)

    VastaaPoista
  41. Så Vitt Jag Vet : Totta, kyllä minäkin tykkään, että tiedän kuka blogin takana häärii.

    Terhi: ehdottomasti tee postaus. Itse olen niin järkyttynyt mistä tämä kaikki on kaiken kaikkiaan lähtenyt liikkeelle. Kyllä elämässä joillakin ihmisillä on niin köyhä oma elämä. Minä olen tietoisesti jättänyt lapsen kuvat minimiin. Vaikkakin neiti kuvissa aina silloin tällöin on vilahtanut. Mutta kyllä tämänpäiväiset tapahtumat ovat saaneet miettimään josko minäkin salasanan taakse kätkeyden. Maailmassa on ihmisiä jotka haluavat aina toisille vaan pahaa, niin tällä tavalla ainakin heidän katseiltaan pääsisi suojautumaan.

    Jonna: niinpä, jotkut repivät riemua mitä ihmeellisimmistä asioista. Mitä lie siitä saavat, itsekään en ymmärrä.

    Anne: Totta, kuvia on helppo kopioida, liiankin helppo. Minäkin olen yrittänyt välttää sellaisen henkilökohtaisuuden, voin puhua yleisesti tai yleisluontoisemmasti asiasta mutta sen syvällisemmin pohtimatta.

    Katja: Varmasti niitä samoja nurkkia silloin tällöin esiintyy, itseäni se ei hirveästi häiritse, keskityn enemmän sen uuden jutun katsastamiseen. Eli jos on esim. jokin uusi esine ostettu tai jotain vastaavaa. Totta, facebook on media missä kasvottomat ihmiset ovat saaneet kasvot. Ja totta, kommenttiboxeissa törmäilee :)

    Aarre: Hyvä linjaus, jättää paikkakunnat ja muu henkilökohtainen julkaisematta.

    Sara: Ehkä asia on pinnalla sen vuoksi, että internet maailma kuohuu tällä hetkellä ko. aiheesta. Keskustelupalstat höyryää jo ilmiliekeissä.. Todella hyvin kirjoitit ja ymmärsin kyllä :)

    Sannis: totta, jokainen vetää rajan siihen mihin kokee sen parhaaksi. Mutta asialla on juuret ja joskus ruudun toisella puolen on ilkeitä henkilöitä, jotka tekevät asioista härkäsiä.

    Satu: Juuri näin, jotain on kiva tietää ,muttei kaikkea, hienosti sanottu.

    Ellu: Uskallan olla erimieltä aiheesta, mitä olen kertonut omasta elämästäni. Ammattini ei ole salaisuus sen olen kertonut ihan julkisesti, mutta siinäpä ne henkilökohtaisuudet ja "elämäntarinani" ovat olleetkin. Paikkakuntaani en ole täällä koskaan maininnut. Yrityksen perustamisen jälkeen se tuli tottakai julkiseksi tuolla firman omilla sivuilla, ihan tiedostetusti. Lapsestani on kuvia ollut melko harvakseltaan, jos ajatellaan koko blogini historiaa. Minun nimi on kokonaan esillä se on totta, mutta nimen julkaiseminenhan ei tarkoita, että olen kertonut koko elämäni tarinan, eihän :) Olen kertonut asioita, joita voisin kertoa hyvän päivän tutuillekin. Ja siinä tulen varmasti pitäytymään viimeaikaisten kuohujen vuoksi mitä internet tällä hetkellä on pullollaan. Mutta sinulla on ihan hyvä linja, että pidät itsesi nimimerkin suojissa. Näin varmaan itsekin tekisin jos nyt blogiani aloittaisin. Kiitos ihanasta kommentista.

    Jansku: Totta tarkkana saisi olla kaiken kanssa, on niin monenmoisia ihmisiä olemassa.

    VastaaPoista
  42. Luin kommentteja, hienoja sellaisia.
    Ilmeisesti on ainakin kahdenlaisia blogeja. Niitä joita tehdään naamalla ja sanat täytyy harkita. Ja sitten niitä joita kirjoitellaan anonyymisti ja varsin rehellisesti paljastetaan mielipiteitä mailman menosta.
    Minustakin sun henkilötiedot selviää aika helposti. Mutta niin meidänkin perheen, jos joku hullu haluaa ottaa selvää.
    Koulun vierellä kulkee namusetiä, tunnelissa voi joku narkkari karata päälle tai Japanin ydinlaskeuma sulaa just Suomen päälle. Elämä on riski. Täytyy vaan luovia. Mukavia kevätpäiviä sulle!

    VastaaPoista
  43. Anniina: Niin no eihän minun tietenkään tarvitse ketään mielistellä, mutta ei minulla ole syytä ilkeyksiäkään jakaa :) Mutta asia, miksi tätä pohdin ei liity millään tavalla yritykseeni. Pohdin asiaa lähinnä kannalta, että olen työssä jossa asiakkaita on paljon.. monenmoisia. Tällä hetkellä tuskin kukaan asiakkaistani tätä paikkaa tietää, mutta miten myöhemmin.. Sen vuoksi mietin salasanan taakse menemistä. Viimeaikoina keskustelupalstat ovat kuohuneet lähinnä aiheesta, jossa eräitä bloggaajia on syytetty tietyistä asioista. Sinne on vedetty lastensuojeluihmiset keskusteluihin mukaan jne. Tämä maailma on aika raaka paikka, välillä sen huomaa. Mutta lähinnä siis kirjoituksellani hain sitä, että haluanko pitää kotiani enää julkisena, johtuen siitä, että koska yritykseni kautta olen ns. julkinen. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

    Fanniauroora: niinpä, bloggaillaan iloisin mielin ja tehdään päätöksiä myöhemmin :)

    Johanna: Niin, eihän se tosiaan suurta ponnistelua vaadi sinunkaan nimesi yhdistäminen :) Tuota minä juuri tarkoitan, eli puhutaan sellaisista asioista, mitkä ei loukkaa ketään tai aiheuta mielipahaa kenellekään. Ihana vuodatus sinulla <3

    VastaaPoista
  44. Heini: Kivasti kirjoitettu nuo viimeiset lauseet :) On totta, elämä on yhtä riskinottoa. Mutta itse en koekkaan huolta siitä, että minut tiedetään, että nimeni on julkinen. Pohdin mielessäni lähinnä sitä, että haluanko pitää kotiamme enää ns. "julkisena" firmani kautta minä pysyn ns. julkisuudessa, mutta kotimme ei ole pakko. Tuota lähinnä itse olen miettinyt. Ja vieläkin hymyillyttää nuo viimeiset sanasi :) Kiitos piristyksestä, lähinnä tuon Japanin ydinlaskeuman osalta :) Mutta mistäs sitä koskaan tietää :)

    VastaaPoista
  45. Itse seurailen sekä "kasvottomia" että "kasvollisia" blogeja. En koskaan ole asiaa ajatellut siltä kannalta paljonko bloggaaja kertoo henk.koht asioitaan. Se mielestäni jääköön bloggaajan oman halun ja harkinnan varaan. Uskon kuitenkin, ettei kukaan halua täällä kaikkia asioitaan paljastaa ja miksi toisaalta pitäisikään. En kuitenkaan tarkoita tuomita niitäkään blogeja joissa näin on. Mielestäni on kuitenkin hyvä vetää raja niin, että muiden perheenjäsenten yksityisyys säilyy heidän toivomallaan tasolla. Mutta kuten jo sanoin jokainen tekee itse ratkaisunsa niin yksityisyytensä kuin senkin kanssa mitä blogeja lukee. Tärkeintä on, että blogi on "pitäjänsä näköinen". Kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Hyvää blogikevättä sulle :)

    VastaaPoista
  46. Tämä oli todella hyvä postauksen aihe Johanna! Erinomaisia kommentteja edellä, hyviä näkökulmia. Itse jokainen bloggari säätää ne rajat missä mennään, mä olen esitellyt meidän kotia rajatusti ja tarkoituksella. Joka nurkkaa en koe tarpeelliseksi näyttää, eikä ole oikeastaan näytettävääkään ;). Lapsista on kuvia, tosin niitä olen alkanut rajoittamaan jonkin verran ja itse olen vilahdellut välillä kuvissa.

    Välillä pohdiskelen ehkä syvällisempiä, mutta pääpaino on kevyehkössä "small talkissa" :). Jo ihan siitäkin syystä, että tiedän toisinaan mieheni vanhempien käyvän lukaisemassa blogiani ja valitettavasti niin in real life kuin blogistaniassa ei kaikilla ole välttämättä ns. puhtaat jauhot pussissaan. Leipomuksia näytän mielelläni ja jaan reseptejä, jotka hyviksi testattu.

    Kyllä se oma, persoonallinen kirjoitustyyli saa mut koukkuuntumaan johonkin blogiin ja "kivat" kuvat plussaa.

    t.Minna :)

    VastaaPoista
  47. Mietin tätä samaa viime viikolla, kun joku "kiva" jätti vähän epämääräsen kommentin omaan blogiini.

    Ite tykkään lukea blogeja, joilla on kasvot. Ei näissä mun suosikkiblogeissa kuitenkaan (yhdessäkään)jaeta kaikkia elämän karuja käpyjä, vaan linja pysyy sellasena.. Hmm, inspiroivana pintaraapasuna. Kuvia perheestä, juu, mutta eipä paljon muuta. Se riittää ja eikä ole liikaa. :)

    VastaaPoista
  48. Itse huomaan paljastavani vähän enemmän asioita nykyään kuin mitä ennen. Tosin ennen kirjoitin ehkä henkilökohtaisemmin? Aikaisempi blogini alkoi tuntua jopa niin henkilökohtaiselta, että olen poistanut linkityksen siitä nykyiseen blogiini. Ja se vanha olisi myös tarkoitus laittaa "lukkojen taakse".
    Olen nykyään julkaissut enemmän kuvia ja kertoillut itsestäni niin, että joku taitava voi osata laskea 1+1 ja saada selville asioita, joita koetan pitää ominani. Tein jopa uudet huutistunnukset, jotta voin huudella ja mainostaa blogini kautta säilyttämällä kuitenkin sitä anonyymiuttakin jonkin verran :)

    Itse pidän monenlaisia blogeista. Mutta toisalta pidän juuri siitä, että blogeilla olisi kasvot. Tai kirjoittaja kirjoittaa niin, että tuntuu, kun jollain tasolla tuntisin hänet :)

    Olen viime aikoina ollut kovasti koukussa lastenvaateblogeihin, mutta kaikken eniten pidän arkisista, elämänmakuisista blogeista. Sellaisista, joissa kerrotaan joskus että väsyttää ja lapset ärsyttää. On sekasotkua ja suursiivoa, tavalista arkea ilman hienouksia. Ettei aina anneta sellaista kiiltokuvamaista kuvaa, että näin hienosti täällä menee ja reteesti elellään... Osiko se sitten että tällaisena tavallisena äitinä haen sitä vertaistukea blogeista :)

    Sisustusblogeja, kuten tätä sinunkin blogiasi, tykkään myös kovasti lukea. Minusta on ihana katsella kauniita koteja ja saada sieltä vinkkejä. Sisustusblogit antaa usein myös inspiraatiota nousta tästä sohvasta siistimään omaakin ympäristöä ;)

    VastaaPoista
  49. itse pidän siitä, että bloggaajalla on kasvot. toki nykyään saa olla extra varovainen kun ei tiedä kuka ottaa mitäkin selville :/ mutta toisaalta toisen ihmisen tiedot saa nykyään vaikka siitä auton rekkarista jos vain haluaa. että siinä mielessä ei voi aina ajatella "mitä jos". itse pidän kovasti sinun jutuista, sinulla on niin samantyylinen maku kuin minulla ja saan aivan ihania sisustusideoita täältä :) vaikka oletkin minua vanhempi, niin mitä olen juttujasi täällä lukenut, niin tunnut hyvin samantyyliseltä ihmiseltä kuin minäkin :) sinulla on todella kaunis koti ja silmää sisustaa :) aurinkoista loppuviikkoa sinne! :)

    VastaaPoista
  50. Kylläpä keksit hyvän aiheen päivän postiksi!
    Paljon tuli näitä juttuja mietittyä just kun aika vasta tätä blogitouhua aloittelin. Itse aloin kirjotteleen blogia osittain kavereideni "painostuksesta", kun he haluaisivat kovasti tietää tekemisistäni ja asumisestani tässä useimpien mielestä "omalaatuisessa yhtälössä" (osa-aikayh) sekä kummilastensa kuulumiset kiinnostaisivat. Toisaalta tykkäsin ajatuksesta, että tuleepa pidettyä ikäänkuin päiväkirjaa omista käsityö- ja sisustusjutuista jne.Ongelmaksi on kuitenki tullu se, että kuinka julkisesti voin jutuista kirjotella. Haluaisin kirjotella yksityisemminkin, mutta koska asun niin pienellä paikalla, jossa juoru kulkee nopeampaa kuin ajatus. Myäs työni täällä on erittäin julkinen, niin empä uskalla alkaa vielä kovin henk.koht vuodatuksiin. En tiedä moniko meiän kunnasta lukee juttujani, mutta yllättävästi esimerkiksi abit olivat löytäneet minusta kuvan penkkarilööppeihinsä. Eli kyllä ne tietää ainakin, jos eivät sitten lue.
    Toisaalta tykkään lukea toisten blogeja varsinkin kun niissä on kasvot. Tykkään myös henkilökohtaisista tarinoista blogeissa, on kiva huomata että muutkin painii samojen asioiden kanssa kuin itsekkin! ;)
    Mutta niinku Marikakin tuossa aiemmin hyvin kirjoitti, jokainen saa itse päättää paljonko itsestään paljastaa. Minä ainakin tykkään sinun blogistasi juuri tällaisena ja toivon ettet menisi salasanan taakse! Olisi jotenki ikävä vonkua salasanaa kun niitä voi vain 100henkilölle jakaa ja sullakin on lukijoita kohta 500! :D

    VastaaPoista
  51. Minna Enttirinteen elämää: Niinpä, jokainen tekee omat linjauksensa, mutta vaikeita valintoja. Sulkeakko blogi, rajatkko salasanalla vai pitääkö ennallaan.

    Minna: Niin, hyviä pointteja. Jokaisesta blogista tulee se tunnettu jostain tietystä jutusta ja jos se juttu poistuu blogista niin luultavasti blogi menettää merkityksensä. Hienosti kirjoitettu.

    Tanja: Vitsi ne "kivat " tyypit on jokapaikassa vainoamassa ihmisiä. Hitsi mää järjestän kohta mielenilmauksen niitä ilkeilijöitä kohtaan :)

    Essiina: Totta varmasti on kiva lukea sellaisia elämänmakuisia, missä oikeasti näytetään sitä kurjempaakin arkea. Itsekin luen sellaisia ja niissä huokuu se elämä

    Anna: ihan totta, extra varovainen varmasti saa olla. Mukava kuulla, että pidät tyylistäni sisustaa ja blogini tarkoitushan juurikin on, että täältä voi ammentaa sisustusideoita. :)

    VastaaPoista
  52. Saila: Pienet paikkakunnat ovat ikäviä näiden juttujen suhteen. Hieman sama juttu täällä meillä, tosin elän uskossa, että meitä ei täällä kukaan tunne, korkeintaan naapurit. Noh, ainakaan me ei tunneta juuri ketään. Tuo salasanalla suojattu blogi on tosiaan haasteellinen , koska se rajoittuu pieneen määrään lukijoita. Tosiaan vaikeita linjauksia jokainen blogisti joutuu tekemään.

    VastaaPoista
  53. Itse seuraan näitä blogeja lähinnä sisustusjuttujen- ja vinkkien takia, mutta toki muutkin aiheet kiinnostavat. Tokihan on mukava tietää, kuka siellä bloggailee, mutta kyllä blogin persoonallisuus ja mielenkiinto kuitenkin tulevat bloggajan jutuista ja omista mielipiteistä, tyylistä kirjoittaa. Itse en todellakaan odota, että bloggaaja täällä kertoisi omia henkilökohtaisia/yksityisiä asioitaan. Eikä tulisi mieleenikään ajatella, ettei elämässäsi ole muuta sisältöä, kuin sisustus -se nyt vain sattuu olemaan blogin nimenkin mukaisesti varmasti tämän blogin pääaihe. Mielestäni sinun blogissa on hyvässä tasapainossa kaikki asiat ja tänne on kiva tulla päivittäin piipahtamaan! Vaikutat positiiviselta ja mukavalta ihmiseltä ja kotinne on kaunis! :)

    -I-

    VastaaPoista
  54. Luin kommentteja, mitä kamalaa nyt on tapahtunut blogimaailmassa tai netissä ylipäätään? Lapsiako uhkailtu?
    -Huolestunut äippä!

    VastaaPoista
  55. I: Totta persoonallisuus se varmasti ratkaisee koko blogin se kuva on vaan lisä blogille.

    Anonyymi: Eräillä palstoilla on käyty hurja keskustelu mitä saa ja mitä ei saa julkaista blogeissa. Keskustelu kärjistyi melko pahaksi ja se suljettiinkin sitten. Siellä mentiin hyvin henkilökohataisuuksiin. Ymmärrykseni mukaan jopa yksi bloggari on antanut poliisitutkintaan ko. asian. Sitä keskustelua seuranneet bloggajat varmasti monet miettivät nyt, mitä tässä oikeasti uskaltaa enää julkisesti julkaista, kätkeytyisikö salasanan taakse vai mitä tekisi.

    VastaaPoista
  56. Hei Johanna!

    Minullahan oli todella kauan suljettu blogi ja pidin siitä enemmän:-)
    Minulla oli omat vakio vierailijat ja uskalsin kirjoittaa paljon rohkeammin asioistani. Niistä lukijoista kukaan ei kokenut kiusallisena tulla suljettujen ovien taakse. Oma kuvakaan minulla ei ole ollut kovin kauaa ja asuinpaikan haluan pitää myös salassa. Sähköpostissahan on sukunimi..joka ei ole minun..niinku moni lukija saattaa luulla.

    En ehtinyt lukea niitä keskusteluja..mitä siellä palstalla oli.

    Minulla on tiettyjen lukijoiden kanssa syntynyt hyvä yhteys ja olen ollut kaikinpuolin tyytyväinen..lukuunottamatta tätä vasta käynyttä anonyymi vierailijaa.

    Mukavaa iltaa<3

    VastaaPoista
  57. Tottakai kasvollisista blogeista tulee läheisempiä, katsothan sinä puhuessasikin ihmisiä silmiin, miksei sitten haluaisi blogeja lukiessa tietää myös kelle kommentoi...tosin itselläni on muutamia blogeja tullut läheisiksi vaikkei henkilöistä ole kuin pieni hiuskiehkura näkynyt ;)

    Tänne sinun blogiin palaan tottakai aina kun uusi postaus on tullut...ihan aina en kommentoi, jos tuntuu ettei ole senkummempaa sanottavaa :) Kaunis kotisi ja todella hyvät kuvat ovat myös kivaa katsottavaa.
    Hyvä Johanna! :)

    VastaaPoista
  58. Minà rakastan kuvia; sisustuskuvia, lapsien kuvia, vaatekuvia. Niità laitan itsekin, tosi blogini on vasta muutaman pàivàn vanha :)
    Blogiani lukevat ystàvàni ja sukulaiseni Suomesta, se on kuin kirje heille ja samalla kaikille muillekin joita voi jollain tavalla kiinnostaa elàmàni Sisiliassa, enkà nàe mità jàrkeà olisi sotkea kaikista kuvista lasten kasvoja jos monet tulevat vartavasten niità katsomaan.
    Kyllà tàmà kohu pysàytti ja poistin heti yhden kuvankin...
    Minulle blogit ovat kuin naistenlehti, haluan lukea tavallisesta elàmàstà ja saada ideoita ja inspiraatiota omaani, ja sità samaa tarjota muille.
    Pahimmilta pòljiltà ja riskeiltà tunnen olevani jotenkin turvassa tààllà 5000 kilometrin pààssà :D

    VastaaPoista
  59. Itse en blogia pidä mutta toisaalta tekisi mieli sellaista pitää. Paljon blogini varmaan kertoisi lapsi perheen arjesta ja juuri se mietityttääkin kun olen näitä teidän blogeja seuraillut niin moni on saannut lokaa niskaan. Ja se harmittaa minua todella paljon. Miksei vaan voi hypätä sellaisen blogin yli josta ei pidä. Niin minäkin teen enkä siitä senkummemmin pidä meteliä. Kateushan se varmaan monella on syynä. Toki mahdollinen blogini sisältäisi käsillä tekemisen tuotoksi ja hieman sisustamista.
    Minä tykkään lukea sisustamiseta, kädentaidoista seuraan jopa raksablogejakin. Ja lasten kanssa touhuamis jutut on ihania.

    VastaaPoista
  60. Aiempi blogini oli avoimempi, mutta sitten iski kriisi ja uusi blogini on persoonottomampi, mikä toisaalta on minusta surullista, mutta ehkä kuitenkin on parempi näin...

    Iloista viikkoa!

    VastaaPoista
  61. Hei Johanna! Mun mielestä jonkunlainen bloginpitäjän avoimuus lisää ainakin omaa kiinnostustani blogia kohtaan, vaikka kyllä tärkein asia on kuitenkin ne asiat, mitä blogissa käsitellään. Saman arvomaailman yms. näkyminen on kuitenkin kovin koukuttavaa, ja siksi tykkään vierailla blogeissa, joissa pitäjä ns. antaa jotain itsestään. En nyt tarkoita, että kenenkään tarvisi tietää bloggarin talon sijaintia, lasten syntymäaikoja tms., vaan tarkoitan, että on mukavaa lukea kirjoittajan ajatuksista, reaktioista eri asioihin ja sitä rataa. Mun mielestä sinun blogissa nämä jutut on juurikin kohdallaan, eli kertoilet omasta elämästäsi juuri sopivasti, että lukija haluaa tietää, mitä sinulle kuuluu, mutta kumminkaan ei tule tirkistelijän oloa. :-D Mukavaa päivää sulle!

    VastaaPoista
  62. Itse tykkään seurailla pääasiallisesti kasvollisia blogeja. Suurin osa seuraamistani blogeista on tunnettujen ihmisten kirjoittamia, mutta joukkoon mahtuu myös (teidän) tavallisten ihmisten pitämiäkin.

    Koen, että kasvojen antaminen blogille tekee myös tekstistä jotenkin aidompaa. Kuvat arjesta ovat useinmiten ihastuttavia ja niitä on mukava katsella. Tietenkään kovin henkilökohtaisiin asioihin ei tarvitse kenenkään mennä, mutta itse en pidä esim. parisuhdeasioihin viittaamistakaan kovin huonona asiana... On esim. mukava lukea, jos bloginpitäjä on viettänyt hääpäivää miehensä kanssa tms. yleistä. :) Mutta jokainen tekee toki omat rajanvetonsa itse. :)

    Mitä sinun blogiisi tulee, niin kaikenkaikkiaan elämästäsi saa oikein positiivisen kuvan. :) Itse en ainakaan ole ajatellut, ettei siihen sisustamisen lisäksi kuuluisi muuta. :)

    VastaaPoista
  63. Hei!

    Olen uusi täällä blogitaivaassa, mutta haluaisin silti oman mielipiteeni kertoa..Itse tykkään lukea blogeja,joissa on minua kiinnostavia asioita, ihan laidasta laitaan. Julkiset blogit ovat mielestäni mukavia, saa käydä tutustumassa juuri sellaiseen blogiin, joka sillä hetkellä kiinnostaa, eikä tarvitse salasanoja, sillä niistä minulle tulee tunne, että uskaltaako kyseiseen blogiin mennä tutustumaan ja mitä jos se ei ole juuri sellainen kuin etsin, niin voinko lähteä sieltä pois kommentoimatta. Tuntuu, että vähän niinkuin salaa kävisi kurkistamassa toisen kotiin..

    Mun mielestä blogin pitäjästä on kiva tietää jotain, ehkä se luo sitä turvallisuudentunnetta sitten:)

    Jokainen saa paljastaa itsestään juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu, jotkut ovat avoimempia kuin toiset. Ymmärrän kyllä, että netissä(kin) on kaikenlaisia ihmisiä liikkeellä, mutta niin on tuolla oikeassakin maailmassa.


    Kiitos ihanasta blogistasi, jota on aina yhtä mukava käydä lukemassa! Ja vaikka en aina "merkkiä" jätä, niin joka postauksen varppina luen :D

    Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  64. Hui kuulostaapa hurjalta tuo mitä anonyymille kerroit... Kaikin puolin erittäin hyvää pohdintaa. Samoja asioita sitä itsekin miettii. Alkuun ajattelin tehdä ihan vaan kasvottomia sisustuspostauksia. Ehkä lapsentulon myötä teki mieli kuitenkin jakaa niitäkin asoita. Toisaalta myös tuntui vähän tylsältä postata ihan pelkkää sisustusta, vaikka pääpainon haluankin pitää siinä. Itse kun tykkään lukea blogeja, joissa näkyy sitä elämääkin. Olen päättänyt bloggailla nimiä paljastamatta, kuvia meistä olen kuitenkin laittanut. Olen ajatellut, että kun blogeja on niin miljoona, niin on epätodennäköistä, että joku olisi kiinnostunut häiriköimään juuri minua/meitä. Mutta toisaalta se on mahdollista. Itsellä onkin siinä mielessä sekavat ajatukset, että joka toinen päivä mietin blogin lopettamista, joka toinen päivä päätän jatkaa mukavaa bloggailua :D

    VastaaPoista
  65. Heips, olen vielä eri mieltä :) , tarkistin juuri, että helmikuun puolella pohdit kodin yhteyteen avattavaa putiikkia ja siellä kommenteissa paljastit paikkakunnan. Asukkaita siellä Wikipedian mukaan on reilut 6000 (mun mielestä vähän) ja googlettamalla löytyy työpaikka ja työpuhelinnnumero, oman numerosi olit tänne blogiinkin esiin tuonut kun oli tuota putiikin avaamisasiaa. Olisko ollut jonkun mainoksen yhteydessä. Äsken vilkaisin ja siellä se yhä oli. Jos sulla ei ole salainen numero, niin kai osoitetiedotkin sitä kautta selviää, jos on mielenkiintoa tutkia. Joten mun mielestä aika paljon olet paljastanut. Ja vaikka itse koet, ettet ole paljastanut paljon, niin aina löytyy joku, joka tuntee jonkun, joka tietää jotain jne. Mä olen kerran tavoittanut kateissa olleen ihmisen paikallisen kioskin myyjän kautta, kyse oli n. 4000 asukkaan kunnasta. Mutta tosiaan, edelleen lohdutan, että en ole tulossa sua stalkkaamaan :) Olen muutaman kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, ettei bloggaajalla tarvitse olla kasvoja, mulle suurin vaikutin on se, miten blogi on kirjoitettu, kielen tulee olla sujuvaa. Toisaalta tää näyttää olevan pelottavakin maailma; tuollaisiin mainitsemiisi keskustelupalstoihin en ole törmännyt enkä tiedä mitä siellä on ollut menossa, mutta aika erikoiselta kuulostaa. :(
    - Ellu -

    VastaaPoista
  66. mitähän tähän osais sanoa, kyllä minä tykkään blogeista mitkä paljastaa henk,koht asioita ja kuvia, mutta ei mieleenikään tule lähteä tutkimaan missä asuvat ja keitä ovat. Seuraan tällaisia blogeja koska ne ovat mieleeni, blogeja on niin paljon erilaisia, minä nyt vain satun tykkäämään tietynlaisista :)

    VastaaPoista
  67. Hei, kiva yllatys etta nyt voi anonyyminakin kommentoida! Kiitos tasta.

    Mika saa palaamaan tiettyihin blogeihin ja tanne sinun luokse. Kauniit kuvat ja kaunis koti, kivat kirjoitukset. Ja juuri se, etta ne polypallot ja muut sotkut (joita teilla ei kylla varmaan edes ole!) on rajattu pois. Tama on ikaan kuin hetkeksi irtautumista arjesta. Mina joudun imuroimaan joka paiva kissojen takia ja tama on sellainen pakopaikka hetkeksi, unohtuu ne omat polypallerot ja kissankarvat siella kotona. Saikohan tasta nyt mitaan tolkkua? Joka tapauksessa ihana blogi sinulla!

    Rags

    VastaaPoista
  68. *Piti vielä varmuuden vuoksi tulla tarkentamaan, etten tarkoittanut, että tällaisten päivittäisten sisustusaiheisten bloggaaminen olisi tylsää! :D Blogiasi on tosi mukava lueskella, kun sisustusjutut ovat omakohtaisia, omasta taloprojektista jne. Tarkoitin sellaista sisustusbloggailua, jossaa on pääasiassa inspiraatiokuvia yleisiltä sivuilta.

    VastaaPoista
  69. Olen miettinyt tätä sinun kirjoitusta eilisestä asti. Kävin läpi jopa omat julkaisuni ja poistinkin yhden, joka oli melko henkilökohtainen. Lisäksi jäin miettimään sitä, että koska melko monet julkaisevat omien lasteni kuvia (minä mukaanlukien) -käyttääkö niitä joku väärin...Sitä emme voi koskaan tietää :(
    Koska en itsekkään ole mikään "vanha tuttavuus" täällä blogimaailmassa, en tiedä mitä on tapahtunut. Kerroit anonyymille blogin sulkemisesta. Itseäni jäi mietityttämään oliko kyse kommenttien vai omien julkaisujen henkilökohtaisuudesta?
    Meidän perheellä on takana todella rankka vuosi, ei pelkästään remontin vuoksi. Luin erään aivan ihanan blogin kirjoituksia, joissa äiti kertoo "kaikki". Luen niitä mielenkiinnolla, en uteliaisuuttani ja välillä minullekkin tulee kyyneleet silmiin, kun luen mitä he ovat käyneet läpi. Toisaalta olisin halunnut häntä lohduttaa, koska olemme olleet itsekkin samassa tilanteessa, mutta kyseinen asia meni kohdallani niin henkilökohtaisuuksiin, että en halunnut sitä "koko maailmalle" julistaa...
    Äskeinen varmaan vastasi kysymykseesi, että mitä mielellämme luemme. Pidän siitä, että blogeissa kerrotaan henkilökohtaisiakin asioita. Itse olen liian avoin, ja hoilotan asioitani muille. Viime vuoden aikana opin olemaan hiljaa (jos sitä puolikarjalaisena voi olla;)), koska asia oli liian kivulias puhuttavaksi. Perheen kesken puhuimme siitä senkin edestä. Ehkä sen vuoksi en kovin henkilökohtaisia asioita kerrokkaan blogissani.
    Varmasti siinä vaiheessa, kun remontti on tehty, tulen kertomaan lasten kanssa tehdyistä retkistä jne. Mutta muut murheet yritän jättää kirjoituksista pois.
    Toisaalta välillä on aivan ihana lukea jonkun huonosti menneestä päivästä (joka heitä itseäänkin on myöhemmin naurattanut), koska sitähän tämä elämä on. ja kun itse tietää, että ai aina ole hyvä päivä ;) Ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista!

    En tiedä onko kirjoituksessani mitään järkeä, mutta tälläisiä ajatuksia kuitenkin tällä kertaa ;)

    Oikein aurinkoista päivän jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  70. Itse kirjoitin ensin kaikille avointa blogia, kunnes alkoi ahdistaa sen verran paljon että laitoin blogin vain kutsuttujen nähtäväksi. Itseäni ainakin alkoi niin pahasti mietityttää ketkä mun blogia lukee, ketä tuttuja esim siellä käy enkä tiedä siitä mitään... KAtsoin parhaaksi mennä salaiseksi koska en enää uskaltanut kirjoittaa mistään, enkä laittaa mitään kuvia. Mua on ainakin kovasti helpottanut kun tiedän ketä blogia lukee, pieni joukko jo ennestään "tuttuja" blogisteja, ja voin kirjoitella nyt mitä vain :)

    VastaaPoista
  71. Luen blogeja, joiden aihe kiinnostaa, kirjoitustyyli miellyttää ja tärkeintä ovat kuvat, on niissä sitten kasvoja tai ei. En kaipaa kirjoittajan nimeä, en lue kenenkään henk.koht.elämänkertaa vaan sisustuslehtityylisesti katselen kuvia ja ratkaisuja, käsitöistä etsin inspiraatiota, välillä joukossa on ajattelemisen aihetta, mielenkiintoisia kokemuksia, elämyksiä, ajatuksia...

    Itse en halua omien lasten kuvia tai nimiä nettiin, en blogiin tai muuallekaan. Jokainen kuitenkin tekee omat päätöksensä ja kunnioitan niitä.

    Meillä isommat lapset sanoivat, ettei blogissa saa näkyä heidän kasvoja ja tottakai kunnioitan sitä, pienemmät ovat mielestäni vielä liian pieniä tekemään sellaista päätöstä, joten tein sen heidän puolestaan. Välillä olisi tehnyt mieli laittaa joitain kuvia, kun lapsilla oli vaikka hauska ilme tai kuva muuten oli onnistunut, mutta ihaillaan niitä sitten omassa albumissa. :)
    Ja silti tykkään toisten bloggaamista kasvot paljastavista kuvista! Kukin omalla tavallaan :)

    VastaaPoista
  72. Mun mielestä on kiva tietää, että minkä näköinen ihminen blogia pitää, mutta pidän oman blogin kyllä aika "persoonattomana" juuri sen takia kun täällä netissä pyörii jos jonkin sortin ihme hiipparia... :)

    VastaaPoista
  73. Hieno kirjoitus Johanna! Itsekkin yritän pitää henk.kohtaiset asiat kuten työni ja perheenasiat poissa blogista. Mietin jopa, että poistan blogistani kaikki kuvat joissa kasvoni näkyvät. Toisekseen minusta on taas kiva tietää millainen ihminen kenenkin blogin takana kirjoittelee, joten omatkin kuvani ovat vielä toistaiseksi saaneet olla näkyvillä.
    Asun pienellä paikkakunnalla, jossa liki kaikki tuntevat kaikki. Tuntuu oudulta ajatukselta, että tutut eksyisivät blogiini vaikka se ihan mahdollista onkin.

    VastaaPoista
  74. Olen vastannut yleisesti erillisessä postauksessa, käväskää kurkkimassa. Haluan kiittää jokaista komementoijaa ihan mielettömistä kommenteista.

    VastaaPoista
  75. Hups, olinkin vastannut tähän toisesta gmail-osoitteestani:D Olen siis tuo sihteeri;)

    VastaaPoista
  76. Mielestäni ei ole tärkeää tietää minkä näköinen bloggaaja on, mutta tietysti arvostan bloggaajan rohkeutta paljastaa kasvonsa. Seuraan enimmäkseen sisustusblogeja ja haen niistä vinkkejä ja inspiraatiota omaan sisustukseen.
    Postauksesi ovat mielenkiintoisia ja tapasi kirjoittaa on todella mukava :)
    Kiitos että jaksat ylläpitää kaunista blogiasi ja toivottavasti saamme lukea sitä myös jatkossakin.

    VastaaPoista
  77. Minua ei henkilöllisyys hirveästi kiinnosta, mutta jos liikaa peittää on vähän hankala kirjoittaa. "Tämä tuote on yhdestä kaupasta X kaupungista X" Eli pienistäkin vihdjeistä henkilöllisyys rakentuu.

    Itse en bloggaa, ehkä juuri tuon vuoksi. Muttajos kaikki ajattelisivat näin ei me pahemmin blogeja luettaisi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista.

Takaisin ylös