Silloin kun ikävä tulee

Viikonloppuna neidin kanssa askarreltiin, ihanaa laatuaikaa vietettiin ja nautittiin kiireettömästä aikataulusta. Superihana päivä rakkaimpien kanssa.  


Iskeekö teille koskaan sellainen ikävän tunne ? Kun lapsi on nukkumassa niin huomaatte, että kuinka ikävä häntä onkaan, vaikka todellisuudessa hän ei ole kuin siinä muutaman metrin päässä. Minulla iskee aika useinkin, yleensä tällaisen ikävänpuuskan tultua kömmin neidin viereen hetkeksi.


Oikein kivaa keskiviikkoa teille.

33 kommenttia

  1. Kyllä ikävä välillä iskee!Viimeksi maanantai-iltana ennen kuin itse menin nukkumaan, piti käydä vielä suukottelemassa ja peittelemässä tytöt uudelleen.

    VastaaPoista
  2. Samastuin!
    Ihan samoja tunteita käyn aina välillä läpi. Varsinkin jos telkusta tulee joku lapsiin kohdistuva ohjelma tai luen lehdestä jotain samanlaista.

    Ihania, kamalia, rakkaita. <3
    Lapset ovat elämäni.

    Ihana postaus!

    Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  3. Tärkeän näköistä puuhaa tuo askarteleminen :) Ihana pieni rinsessa!

    Nyt täytyy myöntää että kun lapset rauhoittuu nukkumaan, mä nautin eikä ole ikävä. Yöllä jos pienimmäinen tulee viereen (muut ei enää tule) niin se on ihanaa. Tulee saman peiton alle ja ottaa pienellä kädellä minun kädestä kiinni <3

    Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  4. Tuttu tunne. Joskus iskee se rakkaus sydämmeen niin kovasti että sattuu!
    Pakko käydä sitten pusuttelemassa tuhisevaa lasta.

    VastaaPoista
  5. Pinky: ihana, että muutki ikävöi, vaikka toinen onkin läsnä kokoajan .

    Minna :D

    Moonbeam:telkkarilla on sama vaikutus myös minuun. Jos sieltä tulee joku lapsiin liittyvä niin ikävä pamahtaa samantien :)

    Virpi: Askarteleminen on ajatusta vaativaa puuhaa :)

    Outi: <3

    VastaaPoista
  6. Tuttu tunne:)
    Vaikka lapseni ovat jo aikuisia ja asuvat vain muutamien kilometrien päässä minusta, niin välillä iskee todella kova ikävä. Kait se on niin, että me äidit haluaisimme tunteen tasolla aina pitää lapset lähellämme/sylissämme, vaikka järki kertookin, että he ovat jo pesästä lentäneitä ja pärjäävät omillaan.
    Rakkaudentäyteistä päivää:)
    Aana.

    VastaaPoista
  7. Kyllä iskee ikävä, aina välillä..

    VastaaPoista
  8. Ihan samanlaiset tuntemukset on täälläkin. Välillä käyn jopa 13-vuotiaan sängyn reunalla istumassa ja katsomassa kun hän nukkuu.

    Suvi A.

    VastaaPoista
  9. Minäkin tunnustan huomaavani saman ikävän! Ja joskus kun katselee nukkuvaa vauvelia tai myös lattialla lelujensa kanssa hymyilee pikkuista, yhtäkkiä havahtuu ajattelemaan.. " siis tuo ihana pieni on minun ja se on minusta tullut" :) Kuulostaa vähän hölmölle mutta minun ei pitänyt saada lapsia ja aina se onnellisuuden ja ihmettelyn tunne iskee =O)

    VastaaPoista
  10. EI TULE KOSKA SAAN HETKEN HENGÄHTÄÄ

    VastaaPoista
  11. Aana: Kiitos, rakkaudentäyteistä päivää myös teille.

    Irmastiina: :)

    Suvi A: Onhan täällä muitakin jotka samaa tekevät, hetken mietin jo olenko yksin asian kanssa :)

    Karoliina: Niinpä, samoja tuntemuksia ja ajatteluja minulla. Ihmeellistä <3

    Anonyymi: Niin jotkuthan nauttivat siitä että saa olla yksin.

    VastaaPoista
  12. Kyllä, ja sitten kun lapsi kasvaa vähän isommaksi toivoo, että saisi hänet edes hetkeksi takaisin pieneksi, että voisi palluttaa ja halata. . . Tämän kolmannen kanssa vasta olen ymmärtänyt nauttia joka hetkestä ja ottaa vaarin kaikesta yrittäen tallentaa ne kovalevylle ikuisiksi ajoiksi. . . Enää ei odota mitään, nyt vain nauttii<3

    VastaaPoista
  13. Mulle myös tulee väliin tuo ihana tunne <3 Silloin voisi nukkuvaa pientä katsoa pitkän aikaa..

    VastaaPoista
  14. Tuttu tunne - toisinaan. :) Riippuu niin, toisella kertaa sitä kyllä nauttii täysin ku saa olla rauhasssa.

    VastaaPoista
  15. Kyllä se ikävän tunne välillä aina iskee<3 Eilen kun kävin nukkumaan, eikä toinen pikkutytöistä ollutkaan kömpinyt vielä sängyn viereen nukkumaan, tuli ihan kauhea ikävä. Hyvä, etten käynyt kaappaamassa häntä kainalooni saman tien!:)

    VastaaPoista
  16. heips,
    tuttu tunne tuo ikävä...
    olen avannut oman blogin osoitteessa
    valkoistarustiikkia.blogspot.com
    käyppä kurkkaamassa...
    olen nyt ensi kertaa sivuillasi,enkä varmaan viimeistä,
    hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  17. Anne: Niin se varmaan on... ehkä meilläkin 10 vuoden päästä :)

    Nonnukka: )

    Paevi: :)

    Syysunelma: Jännä tosiaan kuinka helposti se ikävä voi tulla.

    Marika: Kiitos, tulen mielelläni.

    VastaaPoista
  18. iskee kyllä vaikka iltaisin. Sitä ei aina arjen keskellä osaa niin antaa aikaa ja sit illalla tulee sellainen hirveä ikävä ja päätös että huomenna sitten..

    VastaaPoista
  19. Kyllä Johanna, tuttu tunne täälläkin tuo ikävä <3 Varsinkin nyt reissun jälkeen, kun totuin jakamaan tyynyn ja peiton reissussa Lilian kanssa. Ja totta, iltaisin ehkä huomaa juuri sen, kuinka nopeaa päivä meni ja kuinka paljon muihin askareisiin on mennyt aikaa. Tulee halipula :)

    VastaaPoista
  20. Kyllä mulla ainaki iskee, aika useinki. Emmä tiedä johtuuko siitä, että neiti on meidän ainokainena, ja lisää lapsia tuskin koskaan saadaan.
    Hänelle vain tahtoo antaa kaikkensa ja hän on mun elämä.
    Varmasti kaikki äidit ajattelevat samalla tavalla. Mutta mä oon kaiken mahdollisen ajan meidän tyttären kanssa. Meillä on miehen kanssa vielä niin mahtavat työajat, että meidän neiti ei ole missään hoidossa.

    Mä kyllä niin tiedän mistä puhut, ja se on niin ihana tunne.

    Teillä on varmasti ollu ihana askartelupäivä. Mä kans tuos sinellistä tilasin semmosen askartelupaketin, että saadaan neidin kanssa yhdessä askarrella. :)

    VastaaPoista
  21. todellakin tulee - Ne on niin suloisia kun ne nukkuu (eivät kiukkua ja tappele) joskus tekisi mieli mennä herättämään tai tulee harmitus, että taas piti iltapuuhilla komentaa jne : (

    pitääkin käydä vähän nuhnuttamassa poskea....

    VastaaPoista
  22. Darkangel: Niinpä, viikolla tahtoo olla niin kiire, ettei ehdi nauttimaan pikkuisen seurasta.

    Maria: niinpä, halipula se on joka iskee. Meillä pitää monet kerrat halitella iltaisin, yrittää äiti halia varastoon, jotta neiti saisi yönsä nukkua rauhassa :)

    Heidi Koo: Totta, meilläkin on ainokainen, niin sitä antaa kaiken huomionsa yhdelle. Teille on kyllä ihan huippu mahtavat työajat jos pystytte kotona hoitamaan. Ihanaa <3

    Amalia: Heh :) Niinpä, suloisia. Itselläkin tulee pahamieli jos on joutunut komentamaan, mutta kyllä se taitaa kuulua meidän vanhempien tehtäväksi kuitenkin. Luoda säännöt ja kasvattaa ihania lapsia.

    VastaaPoista
  23. Käyn aika usein iltaisin halimassa ja silittelemässä lapset vielä kun he nukkuvat... Tulee juuri sellainen ikävä... vaikka on ihanaa kun illalla talo hiljenee ja saa olla hetken ihan kaksin miehen kanssa tai yksin touhuta omiaan... niin silti se hiljaisuus saa tuntemaan jonkinlaista lasten ikävää. Hassua!

    VastaaPoista
  24. Kyllä, samat tuntemukset mullakin, usein vieläpä :)
    Välillä tekee niin hyvää päästä vaikka töihin ja saada vähän välimatkaa ja omaa tilaa, kun toisaalta taas usein tekee tosiaan ihan kipeetä rakkaus sitä pientä ihmistä kohtaan, ja tulee ikävä, vaikka se nukkuu saman katon alla ja on ihan lähellä... Sillon minäkin hipsin yläkertaan ja silitän vähän, kuiskaan, että äiti rakastaa, suukotan ja hipsin pois, ettei toinen herää...Viereen kömpisin, mutta pinnikseen hankala kömpiä, hih ;)

    VastaaPoista
  25. Todella tuttu tunne! Välillä ikävä iskee kesken päivänkin, ja on ihan pakko siltä istumalta lähteä suukottelemaan ja halimaan lapsia.

    Kaikista kauhein tunne tulee jos lukee, että juuri oman lapsen ikäinen lapsi on kuollut. Silloin haluaisi vain halata omiaan ja olla sylikkäin. Lapset ovat maailman rakkain ja ihanin asia! Ilman heitä, ei olisi minua.

    VastaaPoista
  26. Voih kuinka monesti se tulee ja samallain tulee myös se pakahduttava rakkaudentunne lapsia kohtaan,se oikeen käy kipiää sydämeen kuin paljon niitä voikin rakastaa:)

    Meillä on koitetaan aina etenki touhukkaan päivän päätteeksi, niin rauhoittua lasten kanssa iltasadun ääreen,tuntuu niin kivalta, kun tytöt oikeen odottaa sitä hetkeä ja siitä ei ole kiire sinällään minnekään muuta kuin tietenkin sitten nukkumatin luo:). Mutta tuosta on nyt koittanut kovasti pitää kiinni kun muuten niin hektinen elämänvaihe menossa.

    Ja kyllä ne äidin varpaat hipsuttelee iltayöllä vielä pikkusuukot antamaan omille mussukoille ja hiljakseen toivottelee vielä kauniita unia <3

    VastaaPoista
  27. Nina: Niinpä, minäki tykkään, että saa hetken hengähtää, mutta aika pian huomaan , että jotain puuttuu :)

    Liisa: <3

    Piia: Mulle oli päivät pahimpia silloin kun neiti aloitti päivähoidon. Ihan mieletön ikävä oli kokoajan.

    Marja: Tuo iltasatu juttu on todella ihana, meilläkin tehdään näin. Ja viimeiseksi yleensä lauletaan ihhahhaa :D

    VastaaPoista
  28. Voi kyllä iskee! Mikään ei ole hellyyttävämpää kuin nukkuva lapsi! Ihana touhu-tyttö sielläkin! Oikein söötti! Oikein mukavaa loppuviikkoa sinne ja mukavaa viikonloppuakin rakkaimpien kanssa!

    VastaaPoista
  29. etkö julkaise ollenkaan toisinajattelevia, sensuuri on oikein kova....

    VastaaPoista
  30. Piia: Niinpä :)

    Anonyymi: no mikähän sinun kommenteista on jäänyt tällä kertaa julkaisematta? tähän postaukseen liittyen kyllä kaikki kommentit on julkaistu. Ja minähän se loppujen lopuksi arvioin jokaisen kommentin, minkä haluan täällä näyttää ja mitä en. Tämä blogi, tämä on iloisille ihmisille, negatiivisuutta täällä ei tarvitse kenenkään viljellä.

    VastaaPoista
  31. Eikö masentuneet tai surulliset saa tätä lukea? ;)

    Pisteet tosta otsikosta, se on hyvä.

    VastaaPoista
  32. Anonyymi: :D No toki masentuneet ja surullisetkin saa tätä lukea, heillehän tästä voi tulla se ilo, tarkoitin nyt lähinnä, että ei negatiivisilla kommenteilla viljellä tätä palstaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista.

Takaisin ylös