Ne tärkeimmät



Lauantai-illan viettoa... kynttilöitä, herkkuja ja yhteistä aikaa koko perheen voimin. Joskus iskee tosi iso kaipuu kavereihin, niihin tärkeimpiin ystäviin, tänään on ollut sellainen päivä, olen kaivannut muutaman parhaan ystävän seuraa, yhdessäoloa niitä turinatuokioita ja höpöttelyä. Arki tahtoo olla super kiireistä, niin aika ei tahdo millään riittää kaikille ja jostain on karsittava, joka tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja huono omatunto kolkuttelee, koska haluaisi antaa aikaa myös ystäville. Minulla ei ole koskaan ennen ollut sydänystäviä, kavereita kylläkin, mutta tiedättekö sellaisia ystäviä, joille voi kertoa kaiken tietäen, että häneen voi luottaa ja ettei hän ajattele pahaa, vaikka kertoisi niitä ikävimpiäkin asioita, nyt aikuisiällä olen tutustunut kahteen todella upeaan ihmiseen, joista on tullut sydänystäviäni ja se on upeaa kun tietää, että on ystävä, joka ajattelee ja kaipaa aina välillä myös minua.
Oletteko te löytäneet aikuisiällä sydänystävän, ystävän, jonka olemassaolo on ihan super upeaa ja josta haluatte pitää kiinni? Vai ajatteletteko, että aikuisiällä ystävyyssuhteiden solmiminen on vaikeaa, jopa mahdotonta?
Itse ajattelin ennen, että en ikinä varmastikaan löydä sellaista ystävää , josta tulisi äärettömän tärkeä, mutta kuten sanonta kuuluu, älä koskaan sano ei koskaan, toteutui ainakin minun kohdallani.. koskaan ei saisi siis sanoa ei koskaan  :)

Olipas tunnepitoinen postaus :) Mutta välillä tällaisiakin, joskus se tekee hyvää :)

Ei kommentteja

Kiitos kommentista.

Takaisin ylös