ELÄMÄNILON LÖYTÄMINEN

Nykyisin joudun vastaamaan hyvin usein kysymykseen, mistä ammennan sen kaiken motivaation ja itsekurin, että tällaiseen hurjaan painonpudotukseen pystyn. Jokaisella kerralla vastaan kysyjälle lähes sanasta sanaan samoin; " Inhosin omaa ulkonäköäni ja sitä kuinka itsetuntoni oli täysin nollassa, halusin nousta sieltä suosta ja löytää sen minäkuvani uudelleen ja alkaa taas elämään elämää, onnellisena ". 

Vaikka painon ei pitäisi vaikuttaa siihen, millainen ihmisena olen tai millaisena minut ihmisena tunnettaisiin tai kuten sanontakin kuuluu; ei se ulkonäkö, vaan se mitä ihmisen sisällä on, on se kaikkein merkityksellisin, väitän kuitenkin, että ylipainoinen ihminen, joka ei ole sinut painonsa kanssa ei ole täysin onnellinen. Ihminen joka kamppailee päivittäin oman jaksamisensa ja hyvinvointinsa kanssa, ihminen joka aamusta toiseen inhoaa omaa peilikuvaansa, on kadottanut sen oman elämänhalunsa ja onnen, sen hitusenkin onnenrippeen, mitä jäljellä on ollut.

Voinen puhua kokemuksesta kun ylipainoisesta naisesta on hyvää vauhtia kehkeytymässä normaalipainoinen nainen, kerron oman kokemukseni siitä, miten minä olen muuttunut tämän projektin aikana;

Aiemmin olin hyvin passiivinen, en nauttinut ollenkaan siitä, että saisin tutustua uusiin ihmisiin, yritin kaikin tavoin vältellä uusia kaveruus kontakteja, jopa niitä vanhoja, en nauttinut kenenkään kaverin läsnäolosta lähelläni. 
Nykyisin olen ihan mielettömän sosiaalinen, olen tutustunut viimeisen kuukauden aikana todella moneen uuteen kaveriin ja nyt pystyn sanomaan, että nautin ihan suunnattomasti kaikkien näiden ihmisten seurasta ja on ihanaa kun voi vaan höpötellä kaikkea ja nauttia toisten seurasta. Huomaan olevani paljon aktiivisempi ja se osapuoli, joka myös tekee aloitteen tapaamisesta.

Aiemmin olin onneton, apea ja kaikin puolin muutoinkin sellainen surullisen oloinen, johtuen tästä huomattavan suuresta identiteettikriisistä, jonka ylipaino oli minulle luonut. 
Nykyisin olen ihan mahdottoman iloinen ja pursuan energiaa ja yritän luoda positiivista energiaa myös muille. Kriisi omasta minäkuvasta alkaa olemaan historiaa ja alan vihdoin hyväksymään itseni ja olemaan sinut oman itseni kanssa. Ja mielissäni olen siitä, että aamuisin peilistä katsoessani, sieltä katsoo takaisin hymyilevä ja aurinkoinen ihminen.


Väitän siis, että ne, jotka eivät ole sinut painonsa kanssa ( jotka aamusta toiseen peilistä katsoessaan inhoavat itseään), eivät ole niin onnellisia kuin ihmiset, jotka ovat saavuttaneet sen hyvänolon omassa kehossaan ja paremman itsetunnon. 

En millään tavoin halua arvostella mitään, enkä ketään, mutta näin "entisen ylipainoisen" silmin haluan kertoa näitä omia kokemuksia ja ajatuksia, mitä minä olen tässä matkan varrella saavuttanut. Jokaisella meistä on omat motiivit ja omat intressit omassa elämässään. Minun viimekuukausien intressit ovat keskittyneet täysin oman hyvinvoinnin parantamiseen ja oman elämänilon uudelleen löytämiseen ♥

Ei kommentteja

Kiitos kommentista.

Takaisin ylös