MITÄ PEILISTÄ NÄKYY

Kun tällainen määrä painoa alkaa olla pudotettuna, mitä minulla nyt tällä hetkellä on, niin voisi äkkiseltään kuvitella kuinka ihanaa ja antoisaa on vaatekauppareissut ja kuinka ihanaa olisikaan täyttää sitä omaa vaatekaappia, mutta....

Tänään piipahdin töiden jälkeen Oulussa alennusmyynneissä. Keskustan laitamilla eräs urheilukauppa mainosti hurjia alennuksia, joten niistä innoissani päätin minäkin piipahtaa halpojen hintojen perässä. 

Löysin ihania vaatteita syksyksi ja talveksi, täydellinen Didriksons takki valkoisena, josta en ole koskaan voinut edes kuvitellakaan haaveilevani sillä koot ovat loppuneet heti kättelyssä, mutta tänään päätin uskaltautua kokeilemaan tätä takkia, takkia jossa on täydellinen leikkaus omaan makuuni ja muutoinkin viimeisen päälle ihana takki. 

Hyllyssä oli jäljellä yksi ainoa takki kokoa 38 ja en iki kuuna päivänä olisi voinut yllättyä näin positiivesti siitä, että takki mahtui päälleni, kyseinen koko ei nimittäin ole ollut käytössä minulla luoja ties kuinka moniin kymmeniin vuosiin, ehkä viimeksi rippikouluikäisenä :D Ja yksi seikka, miksi yllätys 38 koon takin mahtumisesta päälleni oli niin suuri, on se, että minä en näe itseäni niin "laihana", vaikka kuinka peilistä tuijottaisin itseäni, minun järkeen ei vaan mene se, että voisin olla oikeasti niin "pieni".

Mutta jos jotain hyvää, niin aina joutuu kokemaan myös niitä "pettymyksiä", sillä takki oli hitusen liian iso, joten koon 36 takki olisi ollut täydellinen. Ja koska laihdutusprojektiani on edessä vielä - 10 kg:n verran niin en uskaltanut ostaa takkia sillä se olisi auttamattomasti jäänyt liian suureksi. Nyt täytyy alkaa metsästämään nettikaupoista, jos jostakin löytyisi vielä näitä takkeja, toivottavasti onni potkaisisi ja löytäisin takin vielä jostain alesta.


Ei kommentteja

Kiitos kommentista.

Takaisin ylös