KUULUMISIA


Hei vaan taas pitkästä aikaa. Kuten huomaatte, kun jokin asia ei ole vahvasti läsnä siinä arjessä sitä antaa hieman enemmän aikaa itselleen ja tilaa projektille. Kuten tässäkin tapauksessa, keskityn painonhallintaan ja pudotus on tällä hetkellä jäissä. Odotan ihan uskomattoman paljon sitä hetkeä kun voin marssia jälleen Cambridge valmentajani luokse ja hakea viikon sapuskat ja aloittaa jälleen painonpudotuksen kohti ihannepainoani, jep! kyllä aion todellakin jatkaa pussittelua ensivuonna :D

Raskauden aikana tähän mennessä painoa on tullut lisää nyt n. 6 kg, mielestäni ollaan pysytty kohtuuden rajoissa ja tilanne on hallinnassa. Herkut! Niihin en hitto vie syö, enkä ole kajonnut, siinä on salaisuuteni painonhallinan suhteen tällä hetkellä. Jos jotain päätän niin siinä varmasti tulen onnistumaan, olenhan sen jo itselleni useampaan kertaan todistanut.

Käyn siis kamppailua tällä hetkellä oman mieleni kanssa siitä, että en pääse vielä pitkään aikaan omaan haluamaani ihannepainoon. Tiedän, että tällä hetkellä olen äärettömän onnellisessa tilanteessa, koska meille on syntymässä ihana pieni käärö, joka on niin toivottu. Sen myötä jaksan taistella mieltäni vastaan ja huokaista, että voin hetken hengähtää ja antaa kropan hieman palautua siitä suuresta rääkistä, minkä se kesällä osakseen sai.

Kuten mainitsin edellisessä jutussa, en oikeastaan tiedä mistä se johtuu tai mistä kaikki sai alkunsa kun aloin kärsimään ihooireesta ( en syytä Cambridgeä tai muutakaan, mutta itse veikkaan ehkä vitamiinien puutosta...  mene ja tiedä, turha jossitella ). Mutta joskus kesällä alkoi päänahka oireilla ja syksyn mittaan ( jääräpää kun olen!! enkä lääkäriin mennyt ) alkoi myös hieman hiukset ohentua. Voitteko kuvitella kuinka pöljä olin kun synksyn lomareissulla Turkissa ajattelin typeryyttäni vielä, että kyllähän sieltä päänahasta kaikki pöpöt kuolee kun menen ja värjään hiukseni :D :D Hah, ei kuollut päänahka vaan se äitiy jälleen pahemmaksi ja sen jälkeen päädyin kaverin painostuksesta ihotautilääkärille tutkituttamaan ongelman.
  
En mielellään kirjoittaisi tästä kovin yksityiskohtaisesti, mutta minulla todettiin seborrooinen ihottuma, tästä kerrotaan, että ei oikein tiedetä, mistä tämä iho-ongelma saa alkunsa ja mistä se johtuu, mutta itse vahvasti olen sitä mieltä, että Cambridge kuurin aikana minun olisi ollut viisainta syödä lisäksi vitamiineja, vaikka pusseissa tarvittavat aineet olivatkin. Minulla ei ole koskaan ennen ollut tällaista ongelmaa ja uskon, että pitkittynyt pussittelu saattoi juurikin olla se osa aiheuttaja. Mutta niin tai näin, en itse asiasta säikähtänyt ja edelleen, aion keväällä jatkaa parasta laihdutusohjelmaa mitä minä tiedän :D 
Suosittelen siis syömään lisävitamiineja pussittelun aikana...


Saan monesti teiltä lukijoilta kysymyksiä koskien itsekuria ja sitä tahtotilaa, millä sen saavuttaa ja miten se ylläpidetään. Kaikkihan on itsestä kiinni, se mitä suuhusi laitat on oma valintasi siitä, miltä haluat tulevaisuudessa näyttää. Jos minä söisin viikottain karkkia ( no okei kuten ennen päivittäin ! ), lihoisin varmastikin takaisin samoihin mittoihin kuin olin keväällä ja siihen pisteeseen en todellakaan halua. 

Suosittelen, että otatte itsestänne kuvia, niitä selfie kuvia, tiedättehän te :D Printaatte kuvia jääkaapin oveen miltä näytätte ennen, itselläni ainakin itseinho kasvoi omaa minääni kohtaan ja päätin ja pysyn päätöksessäni, että en ikinä, en ikinä enää tule näyttämään tuolta. 

Lisäksi yleinen lukijoiden lähettämä kysely ja huolenaihe on seuraava: 
"Minulla on pudotettavaa suunnilleen saman verran painoa kuin sinulla, minua huolestuttaa kuinka iho tulee pudotuksen mukana ?"

Yllä siis yleisin kysymys, joka minulle tupsahtaa blogiin / fb:n viestilootaan ja täytyy myöntää, että joka ikinen kerta olen ihan yhtä äimistynyt lukiessani tuota edellä olevaa kysymystä! Ja tuntuu, että en voi ymmärtää kysyjää. 
En halua todellakaan loukata nyt yhtään ketään, mutta onko oikeasti ylipainoisen ihmisen suurin huolenaihe se, että palautuuko iho sitä myöten kun paino putoaa!? Kertokaa minulle, onko tämä oikeasti tärkeää?
Eikö ylipainoisen ihmisen pitäisi ennemminkin ajatella omaa terveyttään ja sitä, mitä vaaraa ja vaurioita ylipainoinen ihminen voi painomassallaan aiheuttaa? Eikö siis se terveys pitäisi olla kaikista tärkein, eikä se, tuleeko iho perässä!?

Voin sen verran kertoa omasta terveydentilastani ylipainoisena.  Käydessäni lääkärissä, leposykkeeni tykytteli yli 100-120, siis ihan järkyttäviä lukemia. Lisäksi ylä- ja alapaineet ylipainoisena minulla oli ihan jotain järkyttävää. Voitteko siis kuvitella kuinka paljon työtä sydämeni joutui tekemään, jotta pysyn hengissä... 

Nyt kun edelläkin olevat lukemat ovat omalla kohdallani normaalit voin vain huokaista helpotuksesta kuinka olen saanut omaan elämääni lisää aikaa ja parannettua elämänlaatuani huomattavan paljon. 

Joten te jotka olette ylipainoisia ja haluatte ottaa uuden suunnan elämässänne ja ryhtyä pudottamaan painoa, asettakaa asiat tärkeysjärjestykseen... ihon palautuminen, vaiko terveys,..... 

Jos sisäistät tarpeeksi motivaatiota ja tahtoa onnistua projektissasi ja ennen kaikkea olet rehellinen itsellesi, et varmasti tule koskaan epäonnistumaan omassa elämäntapaprojektissasi! Muista: kaikki on sisusta itsestäsi kiinni! Ole rehellinen !

Ei kommentteja

Kiitos kommentista.

Takaisin ylös