Kuinka olla armollisempi ?






Vuoden mittaan olisi hyvä miettiä omia tuntemuksiaan aika-ajoin, jotta niihin pystyisi puuttumaan ja mahdollisesti saamaan edes joitain muutoksia aikaiseksi. Hyvin molella perheellä arki on aivan äärettömän kiireistä ja se oma aika ja omien tuntemuksien kuuleminen jää todella vähälle, jopa olemattomiin. Huomaamme yleensä vuoden viimeisimpinä päivinä kuinka väsyneitä olemmekaan olleet koko vuoden, vain ja ainoastaan siitä syystä, ettemme antaneet aikaa itsellemme, niin juuri, aikaa itselle. 

Kunnon laiskottelupäivä takana, ei mitään rajaa ja yllättävää ja hieman erikoista on se, että laiskottelusta pitää potea ja siitä tulee aivan äärettömän huono omaatunto, miks ihmeessä ?! Tiedän tasan tarkkaan, että vuodessa ei montaa päivää ole, että maltan pitää näppini erossa pyykinpesukoneesta tai siivousräteistä ja sen kerran kun ne päivät satuvat eteen niin voi onneton kun tulee niin mahdottoman huono omatunto :D  

Pitäisiköhän sitä opetella olemaan itselleen paljon armollisempi ja opetella antamaan itselleen vapauksia ja ennen kaikkea hieman vapaata sekä lupa laiskotella, ilman että siitä koituisi vuosisadan morkkista ja seuraavana päivänä on suoriuduttava ja oltava kaksinkerroin tehokkaampi ja tehtävä "mukamas ne rästi työtkin "? ( mitä töitä sitä nyt yhdessä päivässä edes kaaokseksi asti ehtisi tulla). On se vaan niin äärettömän vaikea istahtaa sohvalle ja olla.

Kuinka opetellaan olemaan itselleen armollisempi ?  
Kuinka opetellaan olemaan potematta huonoa omaatuntoa siitä, että joskus levähtää ?
Vikahan on korvien välissä mutta kuinka muuttaa pinttyneitä tapoja ?

Jos siellä ruudun takana on teitä tällaisia "touhu tiinoja", jotka omaavat samat luonteenpiirteet ja tunnistavat itsensä edellä olevasta tekstistä niin te tiedätte mistä puhun ja kuinka vaikeaa se pelkkä oleminen ilman hyödyllistä tekemistä on, eikös niin ?

27 kommenttia

  1. Samanlaisia ajatuksia on täälläkin käyty läpi. Kuinka opetella olemaan itselleen armollisempi? Sitä opettelin viime vuonna ja sama jatkuu tänäkin vuonna. Ei ole helppoa luopua ajatusmallista johon on tottunut. Olen tullut siihen tulokseen, että jossain määrin yhteiskunta on ajanut meidät siihen, että pelkästä olemisesta tulee huono omatunto. Meidän pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa jollakin tavalla. Töitäkin tehdään jo vapaa-ajalla siinä pelossa, että työpaikka menee alta, jos niin ei tee. 2000-luvun myötä tullut kiire ja hektisyys eivät anna sijaa rauhoittumiselle, vaikka se olisikin äärettömän tärkeää nykypäivänä, kun ärsykkeitä on ympärillämme jatkuvasti. Perheettömänä minulla on enemmän aikaa itselleni, mutta arvaapa vain, koenko siitä huonoa omaatuntoa. Siitä on tullut minulle suorastaan yksi stressitekijä! Opettelu siis jatkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta että ympärillä olevat asiat kuten työkin on luo paineita, pelätään juurikin sen oman työpaikan puolesta ja töitä viedään kotiakin. Näinhän se ei missään nimessä saisi olla, mutta olemmeko liian tunnollisia? Emme välttämättä, vaan pelkäämme mahdollisesti tulevaisuutta . Ei lapsettomasta elämästä kannattaisi potea huonoa omaatuntoa, mutta tiedän mitä tarkoitat, itse poden toisinaan huonoa omaatuntoa siitä että kun meidän lapsiperhe-elämä on tällä hetkellä helppoa kun esikoisemme on niin vanha, on tämä ihmismieli erikoista :)

      Poista
  2. Omasta puolestani voin sanoa, että osaan kyllä ottaa omaa aikaa, ja laiskotellakin. Mutta näin pitkien pyhien aikaan alkaa kyllä tuntumaan että ei tahdo aika kulua vain löhötessä, ja siksi pitäisi olla sitä "hyödyllistä" tekemistä.. Mutta kun ei joka päivä jaksaisi siivota ja pyykkiäkään ei riitä joka päivälle. Hankalaa! :'-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä taito, että voi hölläillä ilman sen suurempia oman tunnon tuskia. Mulla ei luonto anna periksi kyllä vaan istuskella, enkä kyllä osaiskaan, vaikka olisi hyvä opetella edes joskus levähtämään kuten tänään :D

      Poista
  3. Voi kuule tiedän tasan tarkkaan mistä puhut! Itse olen onneksi päässyt huonosta omastatunnosta eroon ja se on niiiiin vapauttavaa ja ihana tunne! Suosittelen! Olemme esim. tänään olleet koko päivän sisällä ja yöpaidoissa. Suihkussa kävimme, mutta sen jälkeen suoraan puhtaat yökkärit päälle ;). Aivan ihanaa vaan olla!! Ei ne hommat ja tekemiset siihen lopu vaikka yhden päivän lepääkin!!

    Ja jotainhan siinä on takana ettei vain pysty olemaan. Olemisen sietämättömyys? Pelko? Itse olen tiedostanut, että äitini oli "touhu tiina" ( oikea nimi myös Tiina, hah ) ja sieltä mun pakonomainen tekeminen onkin tullut. Onneksi tajusin sen ja työstänyt asiaa. Mielestäni oleminen ja tekemättömyys kuuluu ehdottomasti omaan hyvinvointiin plus en halua tartuttaa pakonomaista tekemisen tarvetta lapseeni, koska se ei kuitenkaan ole ihan normaalia ;). Hyvä se on noiden muksujenkin nähdä, että vanhemmat vaan ovat eivätkö koko ajan tee jotain!

    Ei se satu, jos on armollinen itselleen, päinvastoin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jossainhan menee myös se raja tekemisen ja laiskottelun välillä, ei aina voi vaan laiskotella ja ottaa iisisti ? Mun mielestä tekeminen johtuu siitä, että kun äitien nyt vaan kuuluu tehdä, ei ole, eikä anneta sijaa laiskottelulle ? Näin minä itse sen ajattelen, oikeastaan muuta syytä en nyt hoksaa :)

      Poista
    2. Tottakai :)). Ei missään nimessä ja voit olla varma ettei täälläkään usein laiskotella, mutta jos kroppa huutaa "olemista" niin silloin sitä täytyy kuunnella ilman että potee huonoa omaatuntoa ;).

      Poista
    3. Siitäpä se huono omatunto juuri johtuukin kun on itsellä tuo ajattelutapa "äitien nyt vaan kuuluu tehdä.." Mutta kuuluuhan isänkin ja lapsenkin osallistua kotiaskareisiin (en nyt tarkoita mitään pientä lasta), joten kyllä sinullakin on oikeus levähtää jos on muillakin :-) (olettaen nyt niin että muut perheenjäsenet osaavat välillä nauttia vain tekemättömyydestä.) Meillä kotona on otettu tavaksi sunnuntaisin pitää hieman rennompaa päivää, jolloin ei tehdä kotiaskareita, pelaamme lautapelejä, katsomme elokuvaa ym. rentouttavaa. Eikä tule omantunnon tuskia, kun päivä on pyhitetty lepopäiväksi meille kaikille. :-)

      Poista
  4. Tiedän tuon tunteen hyvinkin, vaikka ns. ruuhkavuodet ovatkin jo takanapäin ;)
    Joulupukki toi minulle aktiivisuusrannekkeen ja jo nyt huomasin kuinka huonon omantunnon se saa aikaiseksi, kun ei aina jaksa lähteä liikkeelle. Joskus on vain mukava olla tekemättä mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D Aktiivisuusranneke on paha, minullakin se on, mutta rakastan lenkkeilyä, joten se ei aiheuta minulle stressiä, ainoastaan antaa lisäpotkua liikkumiseen :) Uskon, että sinäkin oivallat jossain vaiheessa sen, että kun urheileminen alkaa tuomaan nautintoa, lopetat rannekkeen vuoksi stressaamisen :)

      Poista
  5. T i e d ä n tasan mistä puhut!!!! Oi kuinka asiaa. Lisään vaan vielä tuohon vuorotyön ja ne ihanat yhden päivän vapaat välillä. Sellaisina päivinä on usein tosi poikki mutta silti vaadin itseltäni ihan hirveästi. Pakko tehdä yhtä toista ja kolmatta. Hetken jos istahdan niin tuntuu ihan mielettömän pahalta! Olen koettanut alkaa lieventää asiaa pala palalta. Antamalla yhden päivän itselleni kokonaan vapaalla. Lähden kotoa pois ja teen kaikkea mukavaa. Enkä ajattele rättejä ja pyykkejä jne. No... se on vasta 2 krt onnistunut vaikka kesällä aloitin. Mutta niinä päivinä ei tuntunut ihan niin pahalta kun jos olisin kotona. Pitäisi osata ottaa joskus iisisti. Todellakin.
    Mahtava kirjoitus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me puhutaan selvästi yhteistä kieltä ♥ Tiedän niin tuon tunteen. Mulla tulee äärettömän huono omatunto myös siitä, jos piipahdan läheisessä kauppakeskuksessa yksin tai ystävän kanssa, ihan vain lepuuttaakseni hermoja tai viettämällä sosiaalista / aikuisen seuraa, huonon omantunnon tuotoksena, pitää yrittää tehdä kahta kauheammin hommia kotona.. menee överiksi toisinaan :D Onneksi meitä lykästi vuosi sitten ja saimme äärettömän mahtavat naapurit joiden kanssa vietämme aikaa myös arki-iltaisin, se katkaisee mukaisesti myös tällaisen touhu tiinan siivoushommat ja saa hetkeksi muuta ajateltavaa ♥

      Poista
  6. Minulla on totaalinen ON/OFF -katkaisin tämän suhteen... Välillä kaiken pitää olla niiiiiin tip top, että ihan alitajunnasta asti ahdistaa jos joku paikka ei ole kuosissaan - ei puhettakaan, että pystyisin istumaan alas tietoisena laskotettavista pyykeistä tai tyhjennettävästä astianpesukoneesta.

    Joskus sitten taas on niiiiin hällä väliä -päiviä, ettei haittaa yhtään jos keittiön laskutilalle onkin jäänyt likaisia astioita, peti rötköttää kasaamatta tai sukkia lojuu lattialle. No, laiskis-päivinäkin tulee kuitenkin jossain vaiheessa se raja, että on pompattava ylös ja raikottava paikat kuntoon, käytävä ehkä vähän ulkonakin happihyppelyllä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, pitäisi siis löytää se kultainen keskitie :) Kuinkahan sen löytäisi ja miten sellaisen kanssa oppisi elämään ? Pitäisi vain rohkaistua ja viettää kerran viikossa edes laiskottelupäivä, tämäkin päivä on ollut toisaalta niin super mukava kun ei ole tarvinnut laukkoa ympäri asuntoa pölyrätti kädessä :D

      Poista
  7. Mulla on joka vuosi uudenvuoden lupauksena olla itselle vähän armollisempi.. toisinaan se onnistuu paremmin, toisinaan taas ei ihan. Kotitöiden suhteen olen oppinut laskemaan rimaa ja ottamaan välillä niitä laiskottelu-hetkiä illalla miehen kainalossa sohvalla vaikka koti on kaaoksessa. Mutta se kaikki muu - lapset tuo niin paljon kaikkea "pakollista" arkeen sen työn lisäksi, kaikkien harrastukset, työmatkat.. elämä on yhtä aikataulutusta. Ja se loputon pyykkimäärä!

    Itse poden huonoa omaatuntoa välillä itseni laiminlyömisestä terveiden elämäntapojen puolella: kun joskus on tehnyt liikuntaa lähes työkseen tulee huono omatunto päivistä joilloin ei ehdi kuin istua autossa, toimistossa ja illan painaa kotihommia jos aikaa jää. Haluaisin ehtiä liikkua joka päivä edes vähän, mutta jos vaihtoehdot on ennen kuutta aamulla tai klo 21 jälkeen illalla vie nukkumatti usein voiton.. ja toisinaan ne kokouspullatkin houkuttaa enemmän kuin käsilaukunpohjalla pyörivät omenat. ;)

    Mutta koitan olla armollinen itselleni tällä kohtaa, tässä elämänvaiheessa hetken perheen kanssa ja terveys menee etusijalle. Tänään mm. joogailin pikkupoikien kanssa olkkarissa sen sijaan että olisin lähtenyt salille. Kai se vähäkin on parempi kuin ei mitään. ;)

    Tämän vuoden tavoitteeksi olen ottanut kultaisen keskitien löytämisen perhe-elämän ja läheisten kanssa olemisen, kodin ja pihan laittamisen, terveiden elämäntapojen ja uraan panostamisen sekä riittävän unen suhteen. Haastavaa, mutta elämä on oppimista! :)

    Oikein ihanaa onnellista vuotta sinulle ja perheellesi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja asioita Taina <3 tässä huomaa sen kuinka jokainen potee huonoa omaatuntoa erilaisista asioista :) hyvää uutta vuotta sinulle :)

      Poista
  8. Minä kyllä osaan laiskotella, vaikka sitten tuleekin huono omatunto, kun ei tee mitään. :)
    Mutta pyhäpäivinä en tee mitään ylimääräistä. (esim. siivous, pyykinpesu ym.) -Kati-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyhäpäivät pitäisi tosiaan pyhittää laiskottelulle :)

      Poista
  9. Samoissa fiiliksissä täällä... Onnea hellittämiseen meille ainaisille ahkeroijille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppiä sinullekin ♥ Jonain päivänä vielä onnistumme :)

      Poista
  10. Sitä kuule kun on viis pientä lasta ja tekee kolmivuorotyötä niin ei todella ehdi itteensä soimata sen kerran kun jossain kohtaa istuu kirja kourassa tvn ääressä karkkia mussuttaen. Mun mielestä on turhaa tärkeilyä tommonen "ku minä niin itteäni soimaan jouten olosta". Ja jos koko aika pitää mainostaa olevansa niin kauheen energinen ja aikaansaava niin herää epäilys miksi niin pitää tehdä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinua on siunattu viidellä ihanalla lapsella, ole ylpeä niistä, äläkä aseta lausettasi sellaiseen valoon, että heidän vuokseen olet väsynyt, etkä jaksa ja haluat toisinaan omaa aikaa mussuttaen karkkeja . Minä haluaisin paljon lapsia, mutta valitettavasti niitä ei synny kuin sieniä sateella. Kyllä aikuisten velvollisuus kotona on huolehtia kotitöistä, eikä aina vain maata sohvalla. Jos luit tekstini kuten sen olin tarkoittanut, huomaat, että siinä puhuttiin, kuinka hyvä olisi joskus osata hengähtää ja ottaa omaa aikaa, en sanonut, että olen mitenkään väsynyt ;)

      Ihmisiä on erilaisia, toiset nauttii kun makaavat kuukausitolkulla sohvalla tekemättä yhtään mitään ja toiset vaan nauttii siitä, että koti on puhdas ja lapsilla on hyvä olla :)

      Poista
  11. Herran jestas! Sanoinko olevani väsynyt tai makaavani kuukausi tolkulla sohvalla? Tarkoitin että kun on paljon touhua niin jos joskus jossain kohtaa on mahdollisuus istahtaa ja olla vaan niin sen teen enkä tunne siitä huonoa omaa tuntoa. Se on sitä elämän balanssia. Ja lapseni eivät ole tulleet kuin sienet sateella. Enkä todellakaan väsy heistä. Kummallinen tulkinta sulta.

    VastaaPoista
  12. Ei oo hernettä, ei.. ihmettelen kyllä viimeaikaista suhtautumistasi kommentteihin joissa ei olla kanssasi samaa mieltä ja hehkuteta kaikkea mitä kirjoitat. Eikö sitä voi asiallisesti myöntää että on muitakin vinkkeleitä asioihin kuin sinun omasi? Ei se ole herneen nenään vetämistä jos kommentoi vaikka ettei ostamasi matto miellytä omaa silmää tai ettei stressaa samoista asioista ku sinä. Näitä juttujahan me lapsillekin opetetaan- saa sanoa oman mielipiteensä mutta tulee ymmärtää myös eriävät kannat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minua haittaa jos joku ei minun matosta tykkää, onhan sellaisia kommenttejakin tullut ja se on ihan ok :D Ei kaikilla ole sama maku nyt eikä tulevaisuudessa :D

      Itseäni enemmänkin huvitti alkuperäinen kommenttisi siitä kuinka vedit lapset, raskaan työn ja tällaiset asiat mukaan asioihin.... Mutta jokainen tavallaan :) Voisin minäkin surkutella täällä oloani, kertoa kuinka töissä on pitkät päivät, kuinka ahdistaa kun muutamat raskauskilot on saapuneet, mutta kuka sellaista oikeasti jaksaisi teistä lukijoista lukea :D Blogit ovat sellaisia hyvän mielen paikkoja, josta pyritään karsimaan se negatiivinen ilmapiiri pois, jotta pääsisi edes hetkeksi pakoon arkea :) Tämä on ihmisille niitä paikkoja, jossa he haluavat viettää sen muutaman minuutin illasta sen jälkeen kun lapset nukkuu, hetki sitä omaa aikaa :D

      Mutta... jospa tämä oli nyt tässä ja annetaan iloisten asioiden jatkossa vallita täällä, eikä valiteta tyhjästä ja nostella kierroksia :D Iloa ja onnea uuteen vuoteesi :)

      Poista
    2. Kerroin jo sinulle ANONYYMI, että juupas, eipäs keskustelut on nyt osaltasi käyty, joten hae viihdykettä vaikka jostain muualta jos minun blogini ei sitä sinulle suo :D En julkaise ainuttakaan sinulta tulevaa kommenttia, voit laittaa minulle jatkossa sähköpostia ja saat vastaukset sitä kautta :D

      Poista

Kiitos kommentista.

Takaisin ylös