OMAA JA YHTEISTÄ AIKAA



Aina toitotetaan, että sitä omaa ja puolison yhteistä aikaa tarvitaan, jotta jaksaa arjen pyörityksen ja parisuhde voi hyvin. Täytyy myöntää, että moniin vuosiin, me ei olla kyllä hoidettu miehen kanssa parisuhdetta käymällä kahdestaan kauppaa pidemmällä, ei olla otettu tai oikeastaan ei olla OSATTU ottaa sitä yhteistä aikaa ja minä en osaa vieläkään. Aina vain ajatellaan, että ei me sitä tarvita ja itselläni varsinkin on napanuora edelleen tiukasti kiinni meidän tytössä, niin en ole oikein raaskinut häntä mihinkään jättää tuntia pidemmäksi aikaa ja mahdollisuudet nyt on muutoinkin olleet aika olemattomat :D 

Tänään kuitenkin päätettiin viettää miehen kanssa hieman aikaa kahdestaan,  päästiin hoitelemaan asioita ja ihan vaan olemaan kun aika meidänkin kahdenkeskiselle parisuhteelle on yleensä ihan olematon johtuen siitä, että kun tukiverkostot asuu niin kaukana, joka on harmi ja aikaa arjen keskellä toisen kuuntelemiselle ei vaan oikein tahdo löytyä. Onneksi jokunen vuosi sitten meidän lähelle muutti ihana perhe, josta on tullut meidän koko perheelle tärkeä, hoidetaan toistemme lapsia, tehdään yhdessä juttuja ja vietetään aikaa, tällaiset naapureista kehkeytyneet ystävät ovat korvaamattomia ja heitä osaa arvostaa ja heiltä saa arvostusta, tällaisia ihmisiä saisi olla maailma pullollaan, jotta kukaan ei koskaan jäisi sen oman tukiverkoston puuttuessa yksinään ♥

Ps.  Me aloitettiin tämä meikäläisen vieroitus neidistä nyt parilla tunnilla ja arvatkaa kärsinkö jo kahden tunnin jälkeen omantunnon tuskia siitä, että kun tyttö ei ole mukana ja ollaan oltu näin onnettoman kauan pois kotoota :D Voi hyvä päivä mun kanssa, milloinhan sitä voisi katkaista sen nuoran ? :D Ja älkää nyt vaan kaikki sanoko, että kukaan muu ei pode huonoa omaatuntoa, muutoin taidan murtua :D ♥

16 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus! Varmaan tosi vaikea tehdä se raja, että mikä on liikaa omaa aikaa ja mikää liikaa lapsessa kiinni.Tarviiko omaa aikaa olla joka päivä vai riittääkö silloin tällöin. Varmaan riippuu ihan ihmisestä ja lapsesta / lapsista. Mulla ei oo omia lapsia, mutta oon miettiny näitä asioita sekä omien töiden kautta että sitten "entä sitten kun mulla on omia, miten mä sitten toimin, toiminko samoin kuin nyt ajattelen". Katsoin eilen sitä uutta "äitien sota" ohjelmaa ja siitä pohdittiin miehen kanssa yhdessä, että huh huh. Siinä oli ne äidit jotain julkkikisia ja ne mietti kans tätä oma aika juttua. Yhdellä niistä oli 2-v. lapsi ja se oli ensin pitkän päivän päiväkodissa josta se lapsi haettiin ja suoraan äidin työpaikan kautta parin tunnin kuntosalikeikalle jossa se lapsi vietti aikaa lapsiparkissa. "tää on meidän koko perheen yhteinen harrastus" ne siinä tuumas. Tämä toistui heillä joka päivä. Ymmärrän, että vanhemmat haluu pitää itsestään ja kunnostaan huolta, mutta että ihan joka päivä! Sitten ne mietti illalla, että kun se 2-v. tuittuili ruokapöydässä eikä totellut. Ja ai niin, ne meni vielä ruokakaupan kautta kotiin. Jos lapsen hereillä oloaika menee siihen, että hän istuu autossa tarhaan ja tarhasta kotiin ja salille ja kauppaan, ja on siellä tarhassa sen 8-9 h ja salin lapsiparkissa sen 2 h, niin aikaa ei oikeastaan oo kun kotona iltatoimiin ja nukkumaan, En yhtään ihmettele, että lapsi tuittuaa ruokapöydässä. Ja niiden muiden äitien mielestä tää äiti oli täyden kympin äiti. Koti aina siis, äiti timmissä kunnossa ja söpö lapsi. Ei ihme, että koti on aina siisti jos ei se lapsi ehdi siellä ollenkaan leikkiä kun kaiken aikaa se on vaan hoidossa tai autossa. Mä oon siis sitä mieltä, että älä siis pode huonoa omaatuntoa jos silloin tällöin otat omaa aikaa tai otatte miehen kanssa yhteistä aikaa ilman lasta! Kaikki vanhemmat tarvii sitä ja lapsikin varmaan tykkää olla mummolassa tai kavereiden kanssa leikkimässä. :) Tsemppiä tasapainon löytämiseen ja napanuoran katkaisuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jätit kommenttia ♥ Minulla jäi tuo ohjelma katsomatta, pitääkin katsoa, saisko sitä katsottua vielä jostain.

      Se rajan vetäminen on tosiaan varmaan aika vaikeaa, itse kuuluun siihen ryhmään, jotka eivät ajattele oikein itseään ja haluaa vain että lapsella on se paras olla. En ikinä saattaisi kuvitella, että pitkän päiväkotipäivän jälkeen veisin lapseni vielä jonnekin muualle hoitoon vain siitä syystä, että saisin itse hikoilla tai viettää vaan omaa aikaa. Mutta toisaalta olen myös huomannut sen, että varsinkin nyt kun tyttäreni on jo 7 vuotias, niin hän itse kaipaa sellaista tilaa, jolla tuntee itsensä jo vanhemmaksi , selitin ehkä vähän huonosti, mutta toivottavasti ymmärrät :D

      Kiitos tsempeistä, tästä on hyvä jatkaa ♥

      Poista
  2. Kirjoitit tosi tärkeää asiaa. Tuo kun läheiset asuu kaukana tekee varmasti osansa että kiintyy enemmän. Jos kovin lähellä, on aina helpompi jättää useamminki lapsi hoitoon. Näin ainakin itse ajattelen ja miten itse kokenutkin :) mutta, kaikkien tyyli on yhtä arvokas ja oikea. Yhtään väärää tai oikeaa tapaa ei ole <3

    Mukavaa lauantain jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee ja arvostetaan jokaisen mielipiteitä ja näkemyksiä ♥

      Poista
  3. Mulla ei ehkä huono omatunto tule, mutta 'ikävä' ehkä. Ollaan niin tiiviisti yhdessä mukelon kanssa, että sit kun ei olekaan vieressä niin 'tuntuu yksinäiseltä'. Mutta se on enemmän kuin tervettä, että lapsi saa myös vapaata vanhemmistaan ja päinvastoin. Kandee muuten alkaa jo höllää sen napanuoran kanssa, koska sitku koulu alkaa niin..... ;))) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mua ne arkipäivät huoleta vaan silloin kun ei olla töissä jne, niin sitä viettää mieluiten illat ja v-loput lapsen kanssa :D kyllähän meidän tytsy kulkee jo nyt eskarissa ja kyllä mä sen ajan pärjään :D ikävä se tulee, ei siitä pääse mihinkään :D <3

      Poista
  4. Mä ajattelen niin että se olisi itsekästä jos en antaisi lapsieni viettää vapaa-aikaa myös muiden heille tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa. Se on eräänlaista luottamuksen osoittamista myös lasta kohtaan kun "jättää" hänet muille turvallisille hoitajille. Lapsi oppii että hän pärjää vaikka äiti ja/tai isä ei ole jatkuvasti saatavilla. Ja tietenkin meidän äitien pitää pärjätä ja kestää ero lapsesta ihan vaan siksi koska olemme aikuisia :) Ei kannata ripustautua liikaa.
    Teidän neitin ikäisenä meiltä on jo yökyläilty kavereilla ja kummeilla, mummoloista puhumattakaan, ja voi sitä ylpeyden riemua kun on mennyt hienosti kylässä nukkuminen!! Voittajafiilis ja itsetunto kasvanu ainaki metrillä! Suurin osa vapaa-ajasta vietetään toki oman ydinperheen kesken (ettet vain luule minun pukkivan lapsiani koko ajan muiden hoitoon) ;)
    Nyt tulikin mieleen että miten järjestätte neitin olemisen synnytyksen ajaksi? Kannattaa ajoissa suunnitella jos tuliskin äkkilähtö, nimimerkillä kokemusta on.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä jos ihmisillä ei ole sellaisia tukiverkostoja ympärillä, että lapsen voisi viedä yökyläilemään, silloinhan sitä mahdollisuutta ei vain yksinkertaisesti ole :) Kuten kerroin, jokin vuosi sitten mekin saatiin sellainen naapuri, joka on nyt mahdollistanut tämän, että neiti saa käydä yökyläilemässä ja jne.. Meidän lähimpään mummolaan on 350 km ja toiseen mummolaan 600 km, ei nähin oikein lasta yksin viitsi päästää junalla menemään :D

      Poista
    2. Minä olen viettänyt pienenä mummolassa kesäisin viikon, kaksikin, vanhempien ollessa töissä. Ja mummolaan oli 300km. Lämmöllä muistelen 💜

      Poista
    3. Kaikilla ei ole aina samanlaisia mahdollisuuksia ja tilanteet ovat erilaisia , toiset reissaa kesäisin perheen kanssa ja toisissa perheissä lapset menevät mummoloihin.. Minä en kerro näistä omista asioista enempää, mutta aina täytyy muistaa että tilanteet on erilaisia :) ihanaa että sinulla on hyviä muistoja :)

      Poista
    4. Hä? Ai neiti on yökyläillyt naapurissa? Postauksessa nyyhkyttelit että kaks tuntia oot nyt eka kertaa antanu olla muualla.

      Poista
    5. Lueppa teksti ja kommentit uudestaan, tekstissä puhutaan raskimisesta.. Ja kommentissa mahdollisuudesta ;)

      Poista
    6. Muotoilit tekstin kyllä siihen malliin että minullekin tuli sellainen kuva että nyt vasta olette alkaneet opetella oman ajan ottamista. Eiköhän se valtaosalla vanhemmista ole haikeaa olla erossa lapsestaan. Joidenkin on pakko tehdä reissuhommia tai eron takia täytyy olla erossa jälkikasvusta. Siinä elämän realiteetit lyö vasten ja on vain sopeuduttava tilanteisiin.

      Poista
    7. On se kumma kun yhden lapsen vanhemmat ei kerkee jutella toisilleen rauhassa?! Voi hyvää päivää..

      Poista
  5. jokainen tekee tosiaan juuri niin kuin itselle on hyvä. Kieltämättä kyllä vähän ihmettelen niitä vanhempia, jotka vievät lapsen yökylään lähes joka viikonloppu vaikka olisi jo viikolla pitkiä päiviä päiväkodissa.. Meillä asuu toinen mummi lähellä ja tyttö on n. 7 yötä vuodessa hänen luonaan ja mummi myös usein hoitaa, jos välttämättömiä menoja. Itse olen ollut sairaana ja kotona sen takia paljon. Mielestäni tuo 7 yötä on ihan sopiva, vähän enemmänkin voisi olla. En vain viitsi itse pyytää useammin. Tyttö siis tulee pian 5v. Rakastan itsekin eniten lapsen kanssa olemista, mutta kieltämättä olisi "vähän tylsä" jos ei päästäisi miehen kanssa pari kertaa vuodessa jonnekin.. Nyt pian 5v on puhunut myös kaverinsa luokse yökylään menemisestä ja käy muutenkin säännöllisesti parin kaverin luona leikkimässä ja myös pk:ssa käynyt parina päivinä muutaman tunnin. Sen olen sallinut itselleni, koska tosiaan olen sairastellut vaikka olenkin siis kotona.. Tsemppiä sinulle, mutta eihän sitä omaa aikaa tarvitse enempää jos ei siltä tunnu :)

    VastaaPoista
  6. Voi minä niin toivoisin saavani olla enemmän lapsenlapseni kanssa! Vaan poikani vaimo ei anna olla..
    Hän ei kai luota että osaisin minäkin lasta hoitaa. Olenhan omanikin hoitanut. Mielelläni antaisin pariskunnalle viikonlopun kaksisteen oltavaksi. Meillä on 150 kilometriä välimatkaa. Kyytitys järjestyisk kyllä. Sydäntä raastaa kun en kelpaa. Toivokaa poikalapsien äidit että pojat aavat semmoset vaimot jokka uskaltaa luottaa teihin. En ole tehnyt tietääkseni ainakaa mittää etten ois luottamuksen arvoinen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista.

Takaisin ylös