KUN OMA AIKA ON KORTILLA

Viimeinen kuukausi on kyllä ollut melkoista hulabaloota, jotenkin poitsu nukkuu hirmuisen levottomasti yöaikaan ja päivälläkin unet ovat lyhyet, hänestä on tullut vaativa ja hetkeäkään ei halua touhuta leikkien kanssa ilman seuraa. Kotitöiden suorittamisesta on tullut lähes mahdotonta päivisin ja huokaisemaan ei kyllä ehdi. Tällä hetkellä ei päivällä eikä edes aamuisin enää ole sellaista omaa aikaa, siis sitä aikaa jolloin saisi rauhassa ja kiireettä juoda edes sen yhden kahvikupin ja olla hetken aikaa omien askareiden parissa, ihan rauhassa. Enkä kyllä muista milloin olisin ennättänyt syömään lämpimänä päivän ruuan tai rauhassa. Kieltämättä oman ajan loppuminen saa joinakin päivinä hieman uupumaan tai ei edes hieman vaan melko paljon. Ja en tiedä onko se varsinaisesti uupumista sillä ei minua väsytä, enemmänkin se taitaa olla sitä kun mitään ei pysty tekemään ja hetkeäkään ei pysty olemaan yksin ja rauhassa edes sitä aamua kuten aiemmin. En tiedä samaistuuko kukaan alle vuoden ikäisen äiti tai isä ajatuksiini.

Aiemmin meillä oli super onnellinen tilanne aamuisin, heräsin 4.30 viettämään sitä rauhallista omaa aikaani ja poika heräsi vasta seitsemältä, oli ihanaa saada heräillä rauhassa ilman muita, todellista laatuaikaa ja kylläpäs se vaan oli päivien pelastus nuo aamujen hetket. Nyt tilanne on se, että poika herää yöllä kahden aikoihin, haen sen viereeni ja vien takaisin hänet omaan sänkyynsä neljän aikaan. Hän nukahtaa n. tunniksi ja herää viimeistään 5.30, joten se siitä omasta ajasta sitten. 

Mutta näillä mennään, syytän ylähampaita näistä katkonaisista öistä ja olemattomista päiväuista, oman ajan katoamisesta.


38 kommenttia

  1. Tiedän hyvin tuon tunteen... Se ei tosiaan ole väsymystä, kun ei väsytä, mutta ehkäpä turhautuminen olisi lähempänä oikeaa sanaa? Ainakin itse turhaudu(i)n helposti juurikin siitä, etten saa syödä ruokaani lämpimänä tai juoda kahviani rauhassa, ennen kuin se on kylmettynyt kuppiin...Silloin siis kun "joudun" tekemään poikkeuksen omissa rutiineissani pienen tarpeiden mukaan. Mutta kyllä se taas siitä helpottuu, varsinkin sen jälkeen kun hampaat ei enää vaivaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, se on just se sana, turhautuminen, sitä se nimenomaan on <3 Jospa tämä tosiaan tästä, tänään pakko ottaa omaa aikaa ja lähtä vaikka isolle kirkolle ruokakauppaan :D

      Poista
  2. Aivan normaalilta kuulostaa minusta.Lapsilla noita kehitys vaiheita riittää ja unirytmit vaihtelee.Ja jotku ovat seuraa vaativampia kuin toiset.Ja hampaat ovat yksi mokoma riesa myös😉Kyllä se siitä ennemmin tai myöhemmin!😉Kiva koti teillä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kaikki ei tosiaan mene kuten haluais ja monesti lukenut jostain että rytmit ja kaikki voi vaihdella useastikin.. Meidän poika ei vielä oikein konttaa, mutta ryömii kyllä jo kovasti :=

      Poista
  3. Piti laittaa että lapset 6v ja 11 kk.Ja miten hän liikkuu meillä helpotti kun alkoi konttaamaan..

    VastaaPoista
  4. Meillä nyt parin vkon päästä 1v. konttaa ja seisoo tukea vasten. Tyhjää sekunneissa olkkarin pöydän (päivällä ei voi pitää mitään enää siinä) ja muut käsille ulottuvat laatikot. Luksusta on, kun pääsee käymään sinne ruokakuppaan yksin välillä:) Sitten taas jaksaa sitä pientä täystuhoa<3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just sitä :D meilläkin nousee tukea vasten ja repii kaikkia sähköjohtoja , tässä on pitänyt alkaa karsimaan ja muuttamaan entisestään joidenkin kalusteiden paikkoja :)

      Poista
  5. Sinä sen sanoit! Niin tuttua. Toisinaan tuntuu että ei vessaankaan pääse rauhassa ja itsekin kotona olevana, tiedän että oma aika on kortilla (lapset 1,8v., 4v., 6v.).
    Kokemuksesta tiedän että tuo teidän vaihe menee ohi. Kuten, että kaikki ne rutinoituneet hetket jotka jossain vaiheessa ovat muotoutuneet osaksi arkea. Esim. tuo sinun aamuinen oma hetkesi. Se muuttuu ehkä toisenlaiseksi. Koska itselleni on niin monesti käynyt näin.
    Sulla on jokin tietty juttu, joku oma hetkesi. Mutta sitten lapsi kasvaa ja kehittyy, hänellähän rytmit vaihtuu vähän väliä, ja yhtäkkiä huomaat että se oma hetkesi onkin jotain aivan muuta.
    Itse olen kiristellyt hampaita esim. ruuan laitossa. Pieni lapsi roikkuu jalassa ja kitisee, isommat kinastelevat ja vaativat samalla myös jotain. Näitä tilanteita on tietty paljon... Enkä siltikään olisi muualla kuin just tässä.
    Niinkuin varmasti sinäkin, just siinä.
    Itselläni ns. oma-aika alkaa ilta kahdeksan jälkeen, kun menen petiin tabletin kanssa. Luen blogeja, uutisia, katson sarjoja yms. Tosin nuorimmainen nukkuu vieressä :) ja milloin sitten on sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa?! Yöllä, silloin kun ei liiemmin väsytä :).
    Ei muuta kuin peukkua sinulle(kin). Ja mukavaa päivää :)

    Terhi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että siellä on muitakin joilla välillä hammasta kiristää <3 mun täytyy varmaan itsekin muuttaa rutiineja, alkaa valvoa pidempään ja ottaa sieltä se aika, mä oon meinaan laittanut nukkumaan jo yhdeksän aikaan, mutta pitää siis muuttaa rytmiä itselläkin, jospa se oma aika sieltä taas löytyisi :) peukkuja ja halauksia sinullekin <3

      Poista
  6. Lapset 2v. ja 5v. ja mitä on oma aika? :D Tiedän siis tunteen. Esikoinen ei nukkunut ennen kuin täytti 3 ja nuorempi taas lähti aikaisin liikkeelle ja on edelleen verhotangossa roikkumassa, jos ei vahdi _koko ajan_! Tsemppiä, kyllä se siitä sitten joskus. Ehkä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo , sitä vahtimista se on , ihan kokoajan :) mä olin ehtinyt jo niin hyvin sopeutua ja mukautua siihen että on paljon omaa aikaa kun esikoinen on 8 ja nyt kun oma aika on minimaalista mä en meinaa tottua :)

      Poista
  7. Oi että oletko herännyt noin aikaisin aina. Ymmärrän kyllä fiiliksen, täällä aivot eivät lepää, jolleivat saa omaa aikaa, tiettyä yksinäistä hetkeä ja sen raapii kyllä mistä tahansa. Täällä lapset heräsivät yhdeksän vuotta 5:ltä ja olin kyllä aina ihan tööt. Zemppiä maailman rankimpaan ja ihanimpaan aikaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä herään aina, joskus jo ennen neljää että saisin edes jotain tehtyä , jatkossa pitää varmaan olla yöt valveilla , että saa omaa aikaa :) mua ei onneksi väsytä mutta se tunne kun on tottunut johonkin js rutiinit yhtäkkiä rikkoutuu :)

      Poista
  8. Niin tuttua! Meidän neiti oli alle vuoden ikäisenä todellakin ns suuritarpeinen lapsi ja välillä tuntui, että ei saa edes siivottua! Kahvin sai juoda aina loppuun kylmänä ja syödäkään ei saanut rauhassa. Vessaankaan ei päässyt yksin. Suihkuun pääsin illalla kun mies viimein töiltä joutui lasta hetkeksi hoitamaan. Ja niitä viikonloppuvapaita kun ei ollut eikä ole. Öisin joutui heräilemään monta kertaa.
    Nyt yli vuoden ikäisenä on vähän helpottanut, kun lapsi on alkanut välillä itsekseenkin leikkimään. Edelleen on silti joskus lapsella kiukkupäiviä (tekee kulmahampaita), jolloin mikään ei suju. Oma aika on todellakin kortilla edelleen. Siis sellainen, että ei tarvitse huolehtia yhtä aikaa lapsesta. Töihin ei silti tarvitse koko ajan lasta ottaa mukaan :D Onneksi! Välillä kylläkin... Mutta kyllä se siitä helpottaa, vaikka nyt mahdottomalta tuntuukin <3 Meilläkin on helpottanut jo paljon :) Tulipa vuodatus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa
      Meilläkin sitten kohta helpottaa , nuo hampaat ne varmaan häntä ärsyttää , uskoisin niin :) tsemppiä meille kaikille <3

      Poista
  9. Oma aika on kyllä kullan kallista. Kyllä se vaavi palailee taas oikeaan rytmiinsä. Oih miten jaksat herätä noi aikaisin vaikka vauva nukkuukin.

    VastaaPoista
  10. Huh! Kuulostaa raskaalta! Mä en itse pystyisi tohon sitten mitenkään!! Muistan vieläkin luissani ne yölliset heräämiset pimun kanssa siihen asti kunnes hän 4. Ei enää! Onneksi nukkuu nykyään suhteellisen hyvin yönsä!!

    Tsemppiä sinne !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meilläkin oli totuttu jo liian helppoon elämään kun neiti on sen kahdeksan, kolahti vähän puskista tämä vauva-ajan rankkuud :) mutta ihana poika, ei siinä siis
      Mitään, välillä se oma aika olis kyllä ihanaa :)

      Poista
  11. Voimia ja jaksamista kovasti Johanna! <3 <3 Toivottavasti hampaat pian helpottaa!

    Ihana uusi ulkoasu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sä huomasit uuden ulkoasun , tää on kyllä kiva :)

      Poista
  12. Kylläpä kuulostaakin tutulta.. Sitä niin turhautuu varsinkin jos olisi kova inspiraatio touhuta, eikä kertakaikkiaan pysty.. Meilläkin nukutaan todella huonosti tällä hetkellä sekä yöt että päikkärit, mutta uskon että nyt kevättä kohden mentäessä helpottuu asiat.. Ja kun ne hampaat sieltä tulisivat.. Halauksia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, turhautuu nimenomaan kun ei edes imitointia pysty tekemään ettei toinen märise :)

      Poista
    2. Imurointia siis tämä puhelimen ennakoiva kirjoittaja on inhottava :D

      Poista
  13. Hieman kuullosti tutulta. Omaa aika ollut hieman kadoksissa. Nyt kun poika muutamana iltana laittanut jo(?) klo 22 nukkumaan niin jaksanut jotain siinä hetken itsekin tehdä. Yöt herätään tunnin-kahden välein. Päivisin ei kauheasti ole nukuttu. Toisaalta nyt kun ryömii tai melkeinpä konttaa, niin viihtyy paremmin itsekseenkin ja mulla on aikaa edes niille kotitöille! Isommista on sen verran ollut aina apua että oman ruoan on saanut lämpimänä syödä. Muistan kun pienemmän tytön aikana sai syödä usein kylmää ruokaa, että jotain sentään paremmin :D
    Ihanaa aikaa tämä joka tapauksessa on. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tsemppiä sinne teillekin ja kovasti halauksia <3

      Poista
  14. Hei
    Lapsella on eri kehityskausia, jolloin hän tarvitsee paljon äitiä/isää ja huomiota/hellyyttä. Pieni lapsi vaistoaa vanhemmanmielialat ja äidin/isän käytöksen muutoksen hyvin herkästi. Hyvä varhainen vuorovaikutus ja sen häiriöttömyys ovat lapsen hyvinvoinnin perusedellytys.
    En tiedä mitä ajatella kun luin mitä olit kirjoittanut siitä ettei pieni poikasi kestä edes imitointia ettei hän ala märiseen kuten olit kirjoittanut. Minusta tuntui poikasi puolesta pahalta. Imitoida ?? Onko oma aika niin tärkeää että se menee poikasi hyvinvoinnin edelle ? Lapsi vaistoaa äidistä niin paljon. Ymmärrän, että oma aika on tärkeää mutta sitä varten on myös toinen vanhempi joka tulee auttamaan kun toinen apua tarvii ja uupuu. En ole varmaan ainoa äiti, jonka mielestä lapsi on ykkönen. Aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja millainen äiti siellä kirjoittaa , the täydellisyys, siltä ainakin kuulostat ja annat itsestäsi ymmärtää :) tiedän että lapsilla on erilaisia vaiheita , mutta kyllä äititkin kuten myös isät tarvitsevat omaa aikaa, varmasti myös sinä, en uskokaan sitä että pärjäät ilman omaa aikaa, sillä olisit varmasti ainut ihminen maailmassa joka ei kaipaa omaa rauhaa . Ja todellakin on turhauttavaa että päivän askareista kuten IMUROINNISTA ei tule mitään ilman että lapsi olisi toisessa kädessä . Kyllä, lapset ovat ykkösiä ehdottomasti mutta myös oma aika on tärkeä, sitä ei kannata vähätellä. Ja en käsitä asennettasi siitä ett jos kotona oleva vanhempi tekee kotityöt tai yrittää niistä suoriutua olisi jotenkin lapsen hyvinvoinnista pois.. Mieti sinäkin uudelleen kirjoittamaasi ja luulen, että tämä on väärä blogi sinulle luettavaksi, kivaa kevättä ja rennompaa otetta :)

      Poista
  15. Hyvältä näyttää uusi ulkoasu!

    VastaaPoista
  16. Oletko kokeillut särkylääkettä antaa, helpottasko se yön nukkumista... Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan olen antanut jos kovasti pureskelee hampaillaan . Nyt tosiaan tekee kahta ylähammasta, joten varmasti ovat hieman arat

      Poista
  17. Voisitko ajatella käyttäväsi täällä sekä instassa viettämäsi ajan siihen kahvikuppiin tai syömiseen.Aika tiuhaan päivität instaan kuvia.Ei huonekalutkaan ihan ajattomalla ajalla vaihda paikkaa.Ehkä poikakin hermostuu jatkuvista muutoksista kotona.Ihan vaan vinkkinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähän se tunnut seuraavan mua aikalailla :D Instaan yhden kuvaun lisäys vie sen pari sekuntia ja tiedätkö sen mä teen just silloin kun juon sen kahvin :D Täällä blogimaailmassahan mä vietän aikaa vaan silloin kun poika nukkuu tai on isänsä kanssa, kuten nyt kun hän meni nukkumaan tulin vastaamaan tähän sinun kommenttiisi. Onhan sinullakin nyt kivasti aikaa jättää ilkeyksiä tänne, enkä minä neuvo sinua että menehän lastesi kanssa vielä leikkimään ja lopeta se oman ajan käyttäminen :D

      Poista
  18. Tsemppiä <3 Kyllä sitä omaa aikaa kaipaa, minäkin tykkään sisustaa ja se on semmoista omaa tekemistä mistä saa sitten piristystä itselle. Ja se on tärkeää. Meillä ei vielä hampaat ole justjust tuloillaan joten vähän kauhulla odotan tuota että miten käy yöunien :) Nyt kun nukutaan melko hyvin aamuun asti.

    VastaaPoista
  19. Kuulostaa tosi tutulta.. Kyllä se siitä helpottaa kun lapsi kasvaa, meillä yöt rupesivat kummankin lapsen (nyt 4v ja 2v)kohdalla sujumaan reilun vuoden ikäisestä, että nukkuivat kokonaisen yön. Nyt taas nukkumaan menosta meinaa olla ongelmia, eivät millään malttaisi rauhoittua. :) ihana blogi sinulla, seuraan päivittäin. Olen kommentoinutkin välillä, mutta kommentin jättäminen ei jostain syystä ole onnistunut. :) Eeva

    VastaaPoista
  20. Tuo aika on raskasta,mutta onneksi kestää vain hetken.
    Näin jälkikäteen ajateltuna sitä omaa aikaa/parisuhdeaikaa on kuitenkin enemmän sillon kun lapset on pieniä.menevät illalla nukkumaan ajoissa,ovat kotona ja siinä helposti hallittavissa.nyt teinien vanhempana on erilaista.kuskaat lapsia harrastuksiin,kavereille ja ne valvoo myöhään.aina on joku oven takana;)
    Viikonloppuisin täytyy olla ajokunnossa hakemassa heitä eikä voi juoda viinilasillista,jos teini on menossa.
    Vaikka heitä ei enään tarvi syöttää eikä pukea niin huolehtiminen lisääntyy.nukkua toki saa paremmin.
    Mut niinhän sitä sanotaan,että pienet lapset ja pienet murheet ja isoilla isommat murheet.
    -A-

    VastaaPoista
  21. Piti tähän kommentoida jo eilen... mutta todellakin se oma aika... mitä se on? Hörpin vihdoinkin sitä aamulla kuuden jälkeen keitettyä kahvia ja kello on kohta 12. Ennen sais siivottua päivällä, mutta nykyisin se tuntuu lähes mahdottomalta. Olisi niin mukava, että illat jäisi koko perheen yhteiselle ajalle, mutta ennen niin mukava siivous ärsyttää, kun ehtii silloin tällöin pitkin päivää sipaista toisen pöydän kulman ja hetken päästä toisen ja sittempä ei syömiselle tmv. jää yhtään aikaa. Ehkä kuitenkin ärsyttää se, että kun itseä ärsyttää - täytyisi saada itsensä sellaiseen moodiin, että väliaikasta tämä vain on ja kohta ne nuo pienetkin on isoja (liiankin nopeaa).
    Mutta ihanaa ja toivottavasti rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista.

Takaisin ylös