KATALOGISISUSTAMISTA VAI EPÄTÄYDELLISEN TÄYDELLINEN OMA KOTI

Kun edellisessä jutussani puhuin kaipaamastani eletyn elämän näkymisestä blogissa, siitä kodikkuudesta jota millään muotoa bloggaaja ei teksteissään korosta, vaan kaikki välittyy ihan vaan pelkästään kuvia katsomalla. Ajattelin kuvien muodossa näyttää mitä kirjoituksellani halusin kertoa ja mitä selkeästi kaipaan itsekin, kodikkuutta, lämpöä, eletyn elämän tarinaa näyttämättä kuitenkaan mitään sotkuista kotia. Kaipaan pois siitä ajatuksesta että koti on harmoninen katalogikoti, josta puuttuu se jokin. 

Tunne tilat blogin pitäjän kaunista harmoniaa ja lämpöä huokuva koti. Yksi ehdottomasti pidempiaikaisista suosikeistani, joista kuvien välityksellä aistii kaiken oleellisen. Lasten piirustuksia seinillä, valokuvia luomassa persoonaa, sisustus on harmoniaa huokuva kokonaisuus, joka on rakennettu rennolla otteella saaden upea kokonaisuus, vai mitäpä te sanotte näistä alla olevista kuvista, ihana ja kodikkuutta huokuva koti. Ehkä sitä kodikkuuden tuntua lisää se, että koti on sisustettu uskaltaen rikkoen linjoja ja kaavoihin kangistuneita sisustussääntöjä, pohtimatta ollenkaan sitä, mikä trendi milläkin hetkellä on pinnalla.

Jos joskus palkkaisin kotiimme sisustussuunnittelijan luomaan sen epätäydellisen täydellisen kodikkaan kokonaisuuden, joka saisi kiinni omista ajatuksistani niin en epäilisi hetkeäkään kenet meille pyytäisin sen loihtimaan, se olisi Karin :D

Blogin pitäjä on sisustusarkkitehti ja mielestäni Karin kertoi omassa blogitekstissään oikeastaan sen kaiken kiteytettynä, mitä itse halusin myös kertoa. 

" - Sisustusarkkitehtuurin opinnot kasvattivat samaan aikaan itsevarmuutta, mutta myös murensivat sitä. Jos olen nyt ihan rehellinen, niin viisaimmillanihan minä olin ennen koulunpenkille ryhtymistä. Olin seurannut sisustustrendejä ysärin alusta saakka, toiminut vuosikausia sisustusmyyjänä ja tarjonnut tietysti kaikenlaista pientä suunnitteluakin myymiini tuotteisiin perustuen. 
Mutta kuinka kapea-alaista ymmärrykseni olikaan! Olin varmasti ihan taitava valitsemaan toisiinsa sopivia tapetteja ja sohvatyynyjä, mutta ilman syvempää ymmärrystä ja tietoa tilat olisivat olleet kalseita katalogisisustuksia. Toisiinsa sopivaa ja kaunista, mutta ah kovin hengetöntä. 
Tilasuunnittelussa kuitenkin tärkeintä mielestäni on juuri se tunnelma, joka on niin paljon muutakin kuin toisiinsa sointuvia juttuja. Se on tilan henkiin herättämistä. Se huomioi aina olemassa olevan arkkitehtuurin sekä tilan luonteen. Se ei ikinä unohda yhtäkään tilan käyttäjistä. Se tekee tilasta käytännöllisen, toimivan ja viihtyisän. Oikeastaan visuaalisuus syntyy vasta näiden kaikkien muiden asioiden summana. " 

Epätäydellisyys on aina paljon täydellisempää kuin liian harkitut täydellisyyteen pyrkivät sisustukset.




Kuva Elina Siira
Kuva Elina Siira
Kuva Elina Siira

Eräs lukija kommentoi eilen mielestäni aika herättävästi ja moni varmasti voi samaistua kommenttiin siitä kuinka viime vuosina kun sisustusblogien ja instagramin merkitys ja suuruus on korostunut ja elämme kokoajan kauniiden kotien keskellä kuvien muodossa. Se luo varmasti monille paineita oman kodin epätäydellisyydestä ja siitä tunnetilasta, mikä ei missään nimessä saisi vallita. Moni haaveilee ja mieltyy "nettikotien" ympäröimänä tunteeseen, " voi kunpa meilläkin olisi tuollaista ". Ymmärrän kuitenkin sen ja oikeastaan itsekin siihen sortuneena voin sanoa, että ihannoidaan ja haaveillaan pinnalla olevista trendeistä juuri sinne omaankin kotiin ja pohditaan millä keinoin omasta kodista saadaan yhtä upea sisustuskatalogimainen koti, joka huokuu harmoniaa ja täydellisyyttä menettäen ehkä samalla juurikin sen aitouden ja samalla luoden kodista hengetötmän. 

Puhun tällä hetkellä vain omasta suustani ja niistä ajatuksistani mitä itsellä on mielessä ja enkä missään nimessä kritisoi kenenkään koteja, koska todellisuudessahan harmoniset ja sen upean kokonaisuuden muodostavat kodit voivat olla asujan täydellinen maku, kodithan pitäisi sisustaa itselle ja omalle perheelle, eikä ketään muuta varten. Mutta kuten sanottu, ulkopuolisten paineiden, eli tässä tapauksessa varmaan voidaan puhua blogeista ja instagram maailmasta se korostaa sitä kuinka täydellisyyteen sisustuksessa pyritään, kadottaen ehkä samalla hitusen sitä omaa persoonaa. 

Lukija kirjoitteli eilen näin ja tämä oikeastaan vahvisti omaa ajatusta siitä miten ympäristö vaikuttaa meihin : 

"Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teksti. Jotenkin tuli ensimmäisenä itsellä mieleen, että kuinka nykyään todella useat "blogikodit" ovat kuin toistensa kopioita. Kirjoittajat haaveilevat samoista uusista sisustustuotteista ja kaava toistaa itseään. Olen myös useasti havainnut itseni ihailemasta juuri tiettyjä huonekaluja ym. jotka ovat pinnalla. Sitten kun tarkemmin ajattelee, mietin että ovatko tuotteet oikeasti sellaisia joista minä haavailen tai pidän vai ainoastaan illuusio. Jotenkin sitä ehkä tulee sokeaksi omalle tyylilleen, kun aikansa tuijottelee kuvaruudulta muiden riisuttuja unelmakoteja ja alkaa haaveilla sellaisesta joka ei kuitenkaan ole sitä omaa itseään."

Sisustetaan siis kotimme meitä itseämme varten, ei anneta ympäristön paineiden vaikuttaa siihen millaisen kodistamme ja sen sisustuksesta luodaan, tehdään jokainen itsemme näköinen pyrkien pois täydellisyydestä, herättäen samalla henkiin se aitous ja persoona. Rakennetaan koti, joka on meitä varten, ei ketään muuta. Ja tokihan tällaisia koteja löytyy paljon myös blogimaailmasta kuin instagramista :)  


29 kommenttia

  1. No kyllä on ihana tuo koti! Ja siinä on juuri se tynnelma, että joku asuu tuolla! Tuli myös samalla mieleen, että taitava kuvaaja ehkä myös osaa kuvata niin, että elämä näkyy? Tällainen amatööri kuin minä joutuu asettelemaan ja riisumaan enemmn, jotta kuvat olisivat hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, se tunnelma <3 Totta varmasti on, että taitava kuvaaja ikuistaa juuri tilaa parhaiten edustavan kuvan.

      Poista
    2. Mielenkiintoinen aihe! On totta että valokuvaajalla on paljon valtaa. Tarkoitan siis sitä, että sama tila tai koti on mahdollista kuvata niin monella tavalla. Kuvaaminenhan on valintoja - valokuvaaja päättää mikä on tärkeänä etualalla ja mikä taas vastaavasti piilossa tai kokonaan kuva-alalta ulos rajattuna.

      Karinin koti on kyllä upea, sitä on ollut ilo kuvata! Nuo postauksen kolme viimeisintä kuvaa syntyivät muuten opinnäytetyöprosessin myötä. Työssä käsittelemäni aihe sivusi hieman myös tämän postauksen pohdintojasi. Käy vilkaisemassa jos aihe kiinnostaa. :)

      https://www.theseus.fi/handle/10024/108935

      Elina

      Poista
    3. Kiitos Elina linkistä, käyn lukemassa :) Seuraankin sinua instassa ja olet mielettömän taitava vangitsemaan kuviin sen lämmön, tunnelman ja kodikkuuden <3

      Poista
  2. Mielettömän hyvä postaus, joka herätti jo instan puolella mielenkiintoni. Olen kohta viiskymppinen ja nähnyt monet muotisuuntaukset ja toki mennyt niiden mukana itsekin. Suuntauksista ne mielekkäät jutut ovat jääneet ja muut muuttaneet muotoaan. Mustavalkoinen ei ollut oma juttu, silloin ensimmäiselläkään kerralla 80-90-luvun taitteessa vaan kotiani on sävyttänyt omasta kodista opityt tyylisuunnat. Vanhat huonekalut, runsaat värikkäät matot ja ehdottomasti kirjahyllyt pullollaan kirjoja on kotimme kruunu.

    Kun vuosia kertyy, myös sisustus kerrostuu väkisin, ellei sitten kaikkea heitä menemään, joten liian ankara ei kannata kenenkään olla. Oma koti on muodostunut, keräilystä, kirpparilöydöistä, perintöesineistä, reissuista tuoduista ihanuuksista, saaduista lahjaesineistä, joten kerrostumia ikään kuin tulee hiljakseen väkisin. Esineillä on tunnearvo ja joistain esineistä ei enää edes kykene miettimään onko se ruma vai kaunis loppupeleissä, koska esineeseen liittyvä tunneside on niin mittava.

    Pidän erilaisista kodeista, moderneista, romanttisista, 70-luvun tunnelmaan tehdyistä, mutta jokin juju on se mikä ratkaisee se, että koti on oman näköinen. Aivan parasta minulle on, jos joku keräilee jotain, oli se mitä tahansa. Olen nähnyt sisustuslehdessä hienon seinän täynnä Pez karkkileluja tai lasikaapin täynnä vanhoja peltirasioita jne. Sellainen on mielenkiintoista ja ihanaa katseltavaa. Suomalaisten sisustus etenkin tänä päivänä on paljon japanilaistyylistä, niukkaa ja modernia ja valkoista. Mutta se on tämän ajan trendi. Esimerkiksi Ikean sisustuskirjat ovat huippuja, koska kodeissa vallitsee järjestelmällinen kaaos, joka tekee kodeista kutsuvan kodikkaita. Tärkeintä loppupeleissä on se, että kotia tehdään itselle, millään muulla ei ole väliä. <3 Kauneus on katsojan silmissä ja teillä on hyvin kaunista ja sinullahan on täydellinen värisilmä. Muiskuja päivään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, tärkeintä on että kotia tehdään itselle ja pitäisi osata antaa olla ympäristön tehdä omia vaikutteitaan :)

      Poista
  3. Minun mielestä nämä kuvat ovat myös harmonisia. Minä näen harmonisen niin, että tavarat ja huonekalut täydentävät toisiaan ja luovat yhdessä sellaisen rauhallisen tunnelman ja kuvan missä silmä lepää. Usein myös sanasta harmoninen tulee mieleen vaaleat sävyt. Mutta minun mielestä harmoninen ei ole sama kuin monokromaattinen/yksivärinen, eikä myöskään välttämättä riisuttu. En myöskään näe tuota "epätäydellistä" nuissa kuvissa, mutta se varmaan johtuu siitä, että itse en viihtyisi sellaisissa "blokgikodeissa" joista puhuit. Vaikka ne kauniita ovatkin. Itse vertaan täysin vasta siivottua kotia(mme), jossa kaikki on laitettu paikoilleen ja piiloon, hotellihuoneeseen. Ja silloin meidän koti tuntuu minulle liian tyhjältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän minäkin kirjoitin, Karinin koti on harmoninen, kuvat täynnä elämää, olematta silti sotkuista. Epätäydellisyydellä viitataan siihen, että vaikka kaikki kalusteet ja esineet eivät ole toisiinsa sointuvia , sillä täydelliset kodithan sisustetaan juuri niin että sieltä ei oikeastaan löydy sitä täydellisyyden rikkojaa, vaan koko koti mukailee sitä yhtä ja yhteensopivaa linjaa jolloin muodostuu se ns. katalogisisustus.

      Poista
    2. Luin uudestaan, niimpäs tosiaan kirjoititkin, jostain syystä jäi päällimmäiseksi mieleen muuta. Tuolla epätäydellisyys kommentilla viittasin siihen että tavallaan se katalogikotikin on epätäydellinen koska sieltä puuttuu se lämpö tai että kumpikin on täydellisiä. Jos tässä on järkeä. Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitit. Takerruin vaan sanaan joka särähti itselle korvaan. Olen kyllä viimeaikoina itse ruvennut tykkäämään enemmän minimalistisemmasta kuin ennen. Ja siksi myös yrittänyt vähentää tavaraa. Tulee kyllä kateus välillä sinun kuvista. Unohdin myös kirjoittaa kiitoksen että esittelit tuon Karinin blogin löytyi uutta katseltavaa ja luettavaa 🙂

      Poista
    3. Joo, siis totta, tunnelma tosiaan jää aika pliisuksi osassa katalogikodeista :)

      Itsekään en tykkää kauheasti siitä tavarasta, jotenkin ahdistun jos sitä on liikaa ympärillä :D Älä sinä minun kuvista ota kateutta <3

      Poista
  4. Olipa hieno teksti Johanna! <3
    Itseäni häiritsi alkuun kun tuntui että yhtäkkiä insta ja blogit ovat täynnä mustaa ja valkoista..pelkästään. Sitten heitin ajatuksen yli olkani ja olen antanut niiden olla. Harvalla vain mielestäni sieltä loistaa sitä
    Omaa ja oman näköistä kotia ja tunnelmaa. Mutta sehän ei mun omaan elämääni vaikuta mitenkään. Jossain vaiheessa meinasin itsekin sortua siihen että mustaa ja valkoista, kunnes pysähdyin ja ymmärsin, että se ei todellakaan ole mun juttuni.

    Oma tyyli mulla on ollut aina ja tulee olemaan, se ei varmasti ole minkään trendien mukaista, koska en ole trendien seuraaja. Mutta se on meidän näköinen ja meille kodikas oma tyyli ja koti. :) saan myös paljon hyvää palautetta siitä kun kotimme ei ole kopio mistään ja on meidän näköisemme. Se ilahduttaa . :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä onkin mielettömän persoonallinen koti ja se on upea juttu <3 Hienoa, että olet kulkenut omaa polkuasi sisustamisen saralla.

      Poista
  5. Karinin koti on kyllä kaunis! Olen huomannut että yllättävän paljon on näitä sisustajia jotka koettavat saada vain kotiinsa toistettua Vepsäläisen katalogin kuvat tms. Olen tätä ilmiötä aina ihan aidosti ihmetellyt. Toki ajan trendeistä tulee itsekin napsittua juttuja sieltä ja täältä, mutta niitäkin on ehtinyt jo elämän aikana mennä monia. Oma koti on ehtinyt olla pehmeän pastellinen, räväkän retro, ja suhtellisen modernikin. Kaikissa on silti voinut olla ytimenä ihan samoja kalusteita ja sama tyyli, vain pienillä mausteilla sitä tyyliä on viety sitten aina siihen suuntaan joka on omassa mielessä sillä hetkellä mieluisin. Ehkä siksikään en ihan ymmärrä sitä, että koetetaan tehdä sitä "katalogisisustusta", koska olen aina ollut jotenkin ihan muodin ulkopuolella hiihtäjä muutenkin :-D Toivottavasti kaikilla olisi kuitenkin koti jossa ensisijaisesti itse viihtyy, vaikka se olisi sitten kuin suoraan sieltä Vepsäläiseltä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ympärillä on kokoajan niin paljoa kaikkea kaunista :D Se luo haasteita kun tiedätkö tottuu katsomaan kotiaan kameran linssin läpi, sitä ensisijaisesti miettii mikä näyttää kivalta kameran kautta, mutta siitä pitää päästä pois :D

      Poista
  6. Tosi hyvä teksti, näinhän se on, että inspiraation lähteiden ja sen oman oikean tyylin välillä on toisinaan vaikea luovia.

    VastaaPoista
  7. Juuri näin, omia polkuja kannattaa kulkea ja panostaa omaan ja perheen viihtymiseen. Eihän jokainen voi viihtyä samanlaisessa tilassa? Oma persoona ja mieltymykset saa tulla kodissa esille, jos useimmilla on tällä hetkellä musta - valkoista, mutta eihän se ole sääntö, jokaisen pitää rohkeasti tehdä omat valinnat. Lämpöä ja kodikkuutta jokaiseen kotiin! Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
  8. Juurikin näin!
    Itse viehätyn kodeista, joita toista samanlaista ei ole. Eli, kodeista joissa on persoonallisuutta, lämpöä, kerroksellisuutta. Ei katalogikoti, josta itsekin mainitsit. Vaikka valmistalot (pohjat) ovat hyvin samanlaisia, tekee sisustus ja tunnelma kodin. Ja, kaunis koti on se missä asuu onnellinen perhe/asukkaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan , meidänkin talon pohja on todella yleinen ja se että luo siitä sen oman jutun on se juttu , joka antaa sen persoonallisuuden :)

      Poista
  9. Mitenkähän muotoilisi ilman,että siitä loukkaantuu..
    Mutta ehkä se,että jos vaihtaa kalusteita/tauluja/mattoja monta kertaa vuodessa ja pistää kaiken vanhan kiertoon aiheuttaa sen,että koti näyttää kuvastolta ja kerroksellisuus eri ajoilta jää puuttumaan?
    Meidän kodissa ainakin näkyy se,että ollaan asuttu kauan yhdessä,toki uuttakin on seassa,mutta paljon vanhempaa korjattua ja tuunattua.tyyli on muuttunut vuosien saatossa,mutta ihan hyvin menevät uudemman seassa.eikä meidän koti oo silti mikään museo tai sekamelska.
    Mä uskon,että semmoset stailatut kodit mitä blogeissa ja instassa on jäävät kuitenkin aika vähäisiksi.en oo koskaan semmoisessa käynyt.
    Niihin kuviin feikataan ja ne käsitellään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei kauheasti tunnesiteitä mihinkään esineisiin ole. Ne on ne muutamat esineet / kalusteet jotka ovat kulkeneet alusta asti mukana ja ne ovatkin pysyneet aina meillä :) Kun olimme nuoria, saimme kaiken kalustuksen vähän joka puolelta koska ei ollut varaa ostaa omia, näin ollen oikeastaan niiltä ajoilta ei ole kertynyt mitään mihin olisi muodostunut tunnesidettä :)

      Poista
  10. Juurikin näin, omaa persoonaa kannattaa miettiä; mitä kodiltani haluan ja sitten ottaa trendeistä ja muista ne itselle sopivimmat asiat. Mitä olen sinua seurannut, luulen ettet viihdy tavarapaljouden keskellä, vaan enemmänkin pelkistetyssä kodissa. Vai olenko ihan hakoteillä? Heh. Kodikkuutta voi minusta tehdä niin monella tavalla; väreillä ja materiaalivalinnoilla. Ja onneksi meitä on moneen junaan ja löytyy monenlaisia kauniita koteja. Ihailen aina tuolla värikkäät kodit fb -ryhmässä niitä, jotka ovat osanneet yhdistellä värejä mutkattomasti ja rohkeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en todellakaan viihdy tavarapaljoudessa, ahdistun jos ympärillä on liikaa tavaraa :D Kodikkuutta voi tosiaan tehdä monella tapaa, tuomalla ripaus väriä jne. Itse olen ehkä liian kokematon sisustaja, joten taito yhdistellä on hukassa :D

      Poista
  11. Hyvä kirjoitus. Kuten myös edellinen, joka oli minusta hyvin ajatuksia herättävä ja vaikutuin rehellisyydestäsi. Teillä on kaunis koti. Olen aina ihaillut kaunista pianoanne, joka on klassisen kaunis ja nimenomaan upean kaunis soitin, ei koriste. Niitä ei ole kaikilla.
    Auringonpaisteista ja kaunista kesää Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piano on kaunis, en kiellä sitä itsekään :) Mutta tiedätkö kun tuijottaa kotiaan vain kameran etsimen läpi se näyttää, nooh niin eripariselta . Mutta enää en jaksa katsella elämää siten, piano saa näkyä ja jospa sille löytyisi mukava paikka. Tällä hetkellä se on aina ollut piilossa, mutta yritän saada kodin paletit kasaan ja jospa se sitten löytäisi oman paikkansa :D

      Poista
  12. Mielenkiintoinen aihe! Välillä sitä tosiaan pitää vähän pysähtyä omien mieltymystenkin kanssa. Pidänkö oikeasti jostakin tuotteesta vai haluanko sen ainoastaan siksi, että olen vain nähnyt tuotetta niin paljon esimerkiksi juuri blogeissa, että kuvittelen itsekin pitäväni siitä? Vähän hassua, mutta joskus näin on tainnut itsellenikin käydä. Itse huomaan usein haaveilevani todella pelkistetystä sisustuksesta, mutta siinä on tosiaan se vaara, että kodikkuus ja lämpö häviävät, joita myös kodissa pitää olla. Eli tavallaan pientä "epätäydellisyyttäkin" olisi hyvä kodissaan myös sallia ja antaa elämänkin näkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että näin käy ihan jokaiselle ( ainakin melkein ) , sitä "sortuu" trendeihin, ja sitten ehkäpä juuri siitä syystä kyllälstyy kun se löytyy joka kodista :D

      Poista
  13. Kiitos ihan älyttömän kauniista sanoista Johanna. Olen aivan häkeltynyt tästä huomiosta <3

    VastaaPoista
  14. Hyvä kirjoitus. Karinin koti on todella kaunis ja nuo kuvat tuovat kodikkuuden hyvin esille. Itse tykkään kauniista ja harmoonisista kodeista, mutta niitä kauneusvirheitä saa kuvissa näkyä.
    Se on normaalia elämää. Usein saattaa kuvat olla kauniin harmoonisia ja teksti kertoa pintaa syvemmälle, toisinaan taas toisinpäin. Meillä on koti jossa elämä näkyy välillä liikaakin kaikkine sotkuineen. Ne kyllä tulee siivottua kuvista, koska luulen että lukijat ahdistuisivat. Ystävilläni on myös hyvin lämmin henkisiä värikkäitä ja värittömiä koteja, jotka on vuosien varrella sisustettu kerroksellisesti ja persoonallisesti. Tykkään! Itse kiinnyn huonekaluihin ehkä liikaakin enkä osaa oikein mistään luopua. Sohvakin on edelleen sama minkä ostin ensimmäiseen kotiini :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista.

Takaisin ylös